Disney-klassikot järjestykseen 11: lempeä ja legendoja

Alun perin vuonna 1948 ensi-iltansa saanut Melody Time, täkäläisittäin Säveltuokio, nähtiin Suomessa vasta viisi vuotta myöhemmin. Se on viides kuudesta kooste-elokuvasta, joita Disney toisen maailmansodan aiheuttaman resurssipulan vuoksi työsti 1940-luvulla.

26.3.2017 23:54

Koska Melody Time on kyseisestä sarjasta toiseksi viimeinen, joka tällä huonoimmasta parhaaseen etenevällä Disney-klassikkolistalla esitellään, se ei siis ole aivan pahnanpohjimmainen. Kuten aiemmin esitellyt kumppaninsa, se on tietysti epätasainen, joten kätevin tapa käsitellä sitä on tutkia sen sisältämiä lyhytelokuvia yksi kerrallaan.

Niistä ensimmäinen on itse asiassa suorastaan erinomainen, aivan Disneyn Silly Symphonies -klassikojen kärkikastin veroinen tunnelmapala. Once Upon a Winter Time alkaa ihmis- ja eläinpariskuntia esittelevänä jouluisan romanttisena talviajeluna mutta muuttuu pian kilpajuoksuksi aikaa vastaan, kun luistinretki muuttuu vaaralliseksi. Mukavan tyylitelty animaatio ja hupaisat eläinsankarit saavat lällyn rajoilla liikkuvan tarinan toimimaan täysillä.

Nikolai Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento -kappaleen swing-version säestämä Bumble Boogie on myös vauhdikas, värikäs ja kekseliäs lyhäri. Siinä pieni pörriäinen yrittää selvitä luontoa ja soittimia sekoittavassa musiikki-ilottelussa.

Yhdysvaltojen uudisraivaaja-ajat ovat täynnä legendoja. Yksi suomalaisille ehkä tuntemattomampi kertoo omalaatuisesta, lempeäluontoisesta ja valistuneesta John Chapmanista, joka 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa kiersi Yhdysvaltoja. Omenoihin ja niiden istuttamiseen pitkin uutta mannerta mieltynyt mies sai harrastuksensa vuoksi lempinimen, joka näkyy myös lyhytelokuvan The Legend of Johnny Appleseed nimessä. Se on sympaattinen hymistely, mutta ei osoita kovin suurta kunnianhimoa. Kuvaus uudisraivaajien ja intiaanien yhteiselämästä saa nykykatsojan hymyilemään vinosti.

Pieni hinaajalapsi, Pikku Purtilo, on nähty Aku Ankan sivuillakin. Ensimmäisen kerran hänet kuitenkin nähtiin Melody Time -elokuvan Little Toot -osiossa. Kuriton laivalapsi aiheuttaa katastrofin satamassa ja karkotetaan avomerelle. The Andrews Sisters -trion laulama tarina kertoo Pikku Purtilon yrityksistä tehdä parannus ja lunastaa hurjassa myrskyssä paluulippu kotiin.

Trees kertoo nimensä mukaisesti puista, jotka nähdään eri vuodenajoissa Joyce Kilmerin runoon nojaavassa musiikkiesityksessä. Kiinnostavampi se on ehkä erittäin luovassa animaatiotekniikassaan, jossa alustoja ja materiaaleja manipuloimalla saatiin aikaiseksi ennennäkemättömiä efektejä.

The Three Caballerors -animaatiossa (1944) ensimmäisen kerran nähdyt José Carioca ja Aracua-lintu esittelevät Akulle Samban iloja värikkäässä mutta muuten vähän mitättömässä lyhärissä Blame It on the Samba.

Viimeinen ja pisin osio kertoo lännen legenda Pecos Billistä ja tämän heilastelusta villin Slue Foot Suen kanssa. Toisin kuin Johnny Appleseed Pecos Bill on keksitty hahmo ja edustaa monista kulttuureista tuttua liioittelulegendojen perinnettä. Se kertookin hyvin omalaatuisen tarinan siitä, miksi kojootit ulvovat kuuta. Simppeliin sisältöönsä nähden se kuitenkin yli 20-minuuttisena ihan liian pitkä.

Kuten aikaisempienkin kooste-elokuvien tapauksessa kävi, Disney napsi myöhemmin palasia Melody Timestakin käytettäväksi muissa yhteyksissä. Siksi jotkin sen lyhyttarinat saattavat olla täkäläisillekin katsojille tuttuja, vaikka itse elokuvaa ei olisikaan nähnyt. Esimerkiksi Once Upon a Wintertimea on käytetty ahkerasti muissa koosteissa ja onpa se tainnut pyöriä tv:ssäkin osana Samu Sirkan joulutervehdystä.

Säveltuokio (Melody Time)
1948
Disney-klassikko #10
Katselukertojen määrä: 2
Erityistä: Seuraavan kerran José Carioca nähtiin valkokankaalla 40 vuotta myöhemmin elokuvassa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?

Lisää luettavaa