Disney-klassikot järjestykseen 5: Addikti ja koulukiusaaja voittavat moraalisen oikeuden

Disney-studion 1940-luvun antologiaelokuvia on helppo dissata jo niiden rakenteen vuoksi. Kahdesta kertomuksesta koostuva The Adventures of Ichabod and Mr. Toad vajoaa niidenkin joukossa pohjakastiin toisaalta epämiellyttävän päähenkilön ja toisaalta koulukiusaamismentaliteetin vuoksi.

Edellisessä osassa esitelty The Three Caballeros saattaa katsojille olla tutumpi eri yhteyksissä esitellyistä palasistaan kuin yhtenäisenä elokuvana. Samalla tavalla The Adventures of Ichabod and Mr. Toad – joskus harvoin suomeksi myös jotenkin ihastuttavan kämäisesti Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen – voi olla tutumpi eri tahoilla esitettyjen kahden puoliskonsa kautta kuin omana elokuvanaan.

Henkisesti tarinat vievät samalla tavalla menneisiin vuosikymmeniin (ja -satoihin), mutta elokuvan kaksi puoliskoa eivät muuten voisi olla kauempana toisistaan. Elokuvan avaava Kaisikossa suhisee -sovitus perustuu Kenneth Grahamen vuoden 1908 brittitarinaan. Jälkimmäinen osio puolestaan perustuu Washington Irvingin vuonna 1820 julkaistuun, puolta vuosisataa aikaisempaan amerikkalaiseen kylään sijoittuvaan tarinaan.

Jos elokuvasta haluaa hakea jotain positiivista The Three Caballerosiin verrattuna, niin ainakaan se ei kahdesta puoliskosta koostuvana ole yhtä laidasta laitaan seilaava. Mutta vaikka kumpikin alustetaan tuossa vaiheessa jo Disney-kliseeksi muodostuneella kirjan avauksella, ei niistä muodostu sen kummempaa kokonaisuutta.

Isompi ongelma on, että kummankin tarina on pahasti vajavainen sen suhteen, kuka on kertomuksen voittaja. Sen lisäksi, että olen nykyisin kalkkis, olen ilmeisesti nuorempana ollut kaikki lumipesut ansainnut pikkuvanha hyypiö, sillä en koskaan ymmärtänyt, miksi kumpikaan tarinoista olisi kertonut minkäänlaista positiivista sankaritarinaa.

Elokuvan avaavassa Kaislikossa suhisee -puoliskossa herra Rupikonna on sosiopaatti, joka tuhoaa yhteisöään ja tuhlaa omaisuuttaan kaiken maailman hullutuksiin, joita hän ei helposti addiktoituvana (ominaisuus, johon voin helposti samastua) voi vastustaa. Mutta hei haloo! Ääliö oikeasti vaihtaa perintokartanonsa autoon, vaikka myyjä hänet valehtelemalla vankilaan saattaakin. On siis periaatteellisesti väärin lähteä varastamaan täysin lainvoimaista dokumenttia, jotta minkäänlaiseksi roolimalliksi sopimaton ärsyttävä hyypiö voi luistaa edesvastuusta.

Ilmeisesti olin jo pari vuosikymmentä ennen minkäänlaista tutkintoa henkisesti insinööri, kun en lapsenakaan suostunut uskomaan, että lakia rikkova päähenkilö on oikeassa vain koska ei ole näätä.

Sama ongelma – pikkuvanhalle nillittävälle esi-insinöörille – oli elokuvan toisessa puoliskossa.

Hollantilaissiirtolaisten uudella mantereella perustaman pienen kyläyhteisön uusi opettaja, herra Ichabod Crane, on ehkä oudon näköinen ja käytöstavoiltaan eriskummallinen ilmestys, mutta sen ei pitäisi tehdä hänestä opetuksen ansaitsevaa konnaa. Crane on mukavuudenhaluinen mielistelijä, joka nopeasti oppii, mistä yhteisön parhaat (nais)kokit löytyvät. Mutta kun hän iskee silmänsä kylän kokettiin, niin miksi hän olisi sivistyneenä, kulttuurielementtejä uudisraivaajayhteisöön tuovana konkelina vähemmän kelvollinen kosija kuin lihaksikas ja jämeräleukainen – ja yllättävän paljon Kaunottaren ja hirviön Gastonin esiasteelta vaikuttava – juopotteleva ja väkivaltainen junttikörmy?

Spoilerivaroitus!

Niin vain kuitenkin käy, että herra Rupikonna saa allekirjoittamastaan dokumentista huolimatta pitää niin sukukartanonsa kuin ystävänsä, joiden mielenrauhan järkyttämistä hän edelleen jatkaa tuntematta minkäänlaista kiitollisuutta. Samoin herra Crane saa läksytyksen, koska ei sovi perinteisen sankarikosijan rooliin – siihenhän ei riitä, että pystyy eläytymään naisten mielenliikkeisiin. Sankarittarenhan pitää saada salskea ääliö, joka suhtautuu vastenmielisesti ylipainoisiin ja siten naurettaviin (mutta nykymaailman mittapuulla trendikästä kampausta kantaviin) naisiin.

On kuitenkin syynsä sille, että The Adventures of Ichabod and Mr. Toad peittoaa The Three Caballerosin. Kaikessa epäsosiaalisuudessaan ja kyvyttömyydessään ottaa läheisensä minkäänlaiseen huomioon herra Rupikonna on epämiellyttävyydestään huolimatta harvinaisen vapauttavan anarkistinen hahmo.

Ichabod-puolikas puolestaan herättää koko elokuva eloon viimeisten kymmenen minuutin aikanaan, kun kummitustarina lähtee kunnolla rullaamaan. Sen kekseliäisyys, piirrostaide ja rytmitys saavat antamaan paljon anteeksi.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad (Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen)
1949
Disney-klassikko #11
Katselukertojen määrä: 2
Erityistä: Walt Disney ei uskonut Kaislikossa suhisee -elokuvan mahdollisuuksiin, mutta hankki tarinan oikeudet muiden suosituksesta pian Lumikin ensi-illan jälkeen jo vuonna 1938.