Colin Trevorrowin Jurassic Worldia on odotettu jo pitkään ja jokaisen julkaistun teaserin, trailerin ja julisteen myötä olen huomannut suhtautuvani elokuvaan yhä pelonsekaisemmin tuntein. En ole nähnyt elokuvaa, mutta pelkään pahinta.
Kun kuulin, että Jurassic World sijoittuu avattuun puistoon, olin tyytyväinen. Tämä on jotain uutta, sillä ensimmäisessä elokuvassa puistoa ei ehditty avata. Kaksi jälkimmäistä sijoittuivat hylätylle saarelle, jolle dinosaurukset muodostivat oman toimivan ekosysteeminsä. Vihdoinkin puisto saadaan auki.
Sitten alettiin puhua hybridimutanttidinosauruksesta.
Mielestäni Jurassic World missaa tässä kohdassa koko franchisen pointin. Elokuvien dinosaurukset ovat realistisia ja aiheuttavat ihmisissä sekä pelkoa että ihastusta. Miksi luoda pelottavaa keinotekoista hirviötä, kun koko saari (tai historia) on pullollaan ”oikeita” dinosauruksia, joita juoni voisi hyödyntää?
Tietenkään Jurassic Parkit eivät ole ikinä olleet täysin realistisia. Miten ne edes olisivat voineet olla. Koko premissi dinosaurusten kloonaamisesta on mahdoton. Kirjailija Michael Crichtonin suurin vahvuus oli kuitenkin vakuuttavuus. Crichton teki jokaista kirjaansa varten runsaasti tutkimustyötä (Pelon ilmapiiri on varustettu viitteillä ja lähdeluettelolla) ja suomeksi Dinosauruspuisto-nimellä julkaistu kirja ja siihen perustuva elokuva esittelivät lukijoille täysin uskottavalta kuulostavan tavan tuoda 65 miljoonaa vuotta sitten kuolleet hirviöt takaisin eloon.
Jurassic Worldilla tulee olemaan kova työ vakuuttaa minut siitä, että hybridimutanttihirviön luominen on oikeasti kannattavaa.
Tämän lisäksi tulevassa elokuvassa on toinenkin ongelma. Jurassic Park -elokuvien viehätys on aina nojannut siihen, että elokuvien dinosauruskuvasto on ollut aikansa tiedon mukaista. Vaikka ensimmäinen Jurassic Park onkin nykyään tiedoiltaan osittain vanhentunut, se teki valtaisan työn popularisoidessaan teorian, jonka mukaan linnut polveutuvat dinosauruksista. Elokuvan tyrannosaurus sai myös kiitosta paleontologeilta.
Virheitäkin tuli. Jurassic Parkissa väitettiin, ettei T-Rex voi nähdä saalistaan jos se ei liiku, mutta tutkimus lyttäsi teorian jo ennen Kadonnut maailma -jatko-osan ensi-iltaa. Crichton tiedosti asian ja Kadonnut maailma -romaanista löytyykin aiheeseen liittyvä nokkela juonenkäänne. Elokuvasarjaan tämä virhe kuitenkin jäi.
Aiemmat elokuvat ovat kuitenkin yrittäneet pysyä ajan hermolla dinosaurusten ulkonäöstä. Esimerkiksi Jurassic Park III päivitti raptoreiden lookkia lisäämällä niille sulkia ja värejä. Nykyteorioiden mukaan useammillakin lihansyöjädinosauruksella oli sulkia, mutta mainosmateriaalin perusteella uusi Jurassic World näyttää pitäytyvän alkuperäisessä kuvastossa.
Nopealla googlaamisella voi päätellä, että sulkien lisääminen olisi ollut monelle sarjan fanille liian radikaalia. Netin fanifoorumeilla sulkien kannattajat on leimattu nopeasti dinonörteiksi, koska sulkien puutetta ei voi järkiperusteilla puolustaa mitenkään. Jurassic Worldin dinosaurukset näyttävät yksinkertaisesti vanhanaikaisilta.
Joidenkin mielestä nämä ovat pikkujuttuja, mutta minua ne ärsyttävät. Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat siihen, millaisiksi katsojat dinosaurukset mieltävät. Tutkimusta tulee koko ajan lisää, eikä sarja ei ole aiemminkaan pelännyt pikku päivityksiä. Miksi siis nytkään?
Tietenkään elokuvaa ei saa tuomita ennen näkemistä, mutta odotukset eivät voisi olla matalammalla. Sarja yritti pysyä niin pitkään ajan hermolla, että ratkaisut tuntuvat surullisen nostalgianhakuisilta.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne
Lähteitä:
The Joys and Frustrations of Jurassic Park, Brian Zwitek
’Jurassic World’ Dinosaurs Stuck in the 1980s, Experts Grumble, Linda Qiu & Dan Vergano