Kommentti: Adam Sandler ja raha vastaan arvostus

24.1.2015 09:09

Adam Sandlerin viime kesänä ilmestynyt Blended – jonka nimi on suomennettu tylsästi Lomapainajaiseksi – on yksi pääosanesittäjänsä tylsimmistä elokuvista. Se ei ole yllätys, sillä Sandlerin viime vuosien julkaisut ovat täynnä väsymisen merkkejä. Blended jatkaa samaa linjaa Grown Ups -sarjan kanssa tarjoten katsojille vahvasti alapäähuumorilla höystettyä ”perheviihdettä”, joka hakee kohderyhmäänsä sitä milloinkaan löytämättä. Se ei herätä minkäänlaisia tunteita, edes ärtymystä.

Uransa alkupuolella Sandler esitti aikuisia kakaroita, joita tämän lisäksi yhdistivät väkivaltaiset taipumukset. Lähes aina kun Sandlerin hahmo nostaa nyrkkinsä, huumoria yritetään repiä hahmon väkivaltaisen reaktion kohtuuttomuudesta. Nimenomaan Sandlerin väkivaltaisuus noissa elokuvissa oli tuolloin sääntö eikä poikkeus, eikä siitä sen enempää keskusteltu.

Kaikki muuttui, kun Paul Thomas Anderson teki Punch-Drunk Loven (2002). Ohjaaja piti Sandlerin komedioista ja päätti itsekin tehdä sellaisen. Tietenkään Boogie Nightsista (1997) ja Magnoliasta (1999) tuolloin tunnettu ohjaaja ei tyytynyt tyypilliseen Sandler-elokuvaan. Hän halusi tutkia Sandlerin roolihahmoja yhdistävän selittämättömän väkivallan taustoja.

Andersonin käsissä Sandlerin vihanhallintaongelmat eivät olleet enää pelkkä kuriositeetti. Tukahdutettu raivo on yksi Punch-Drunk Loven keskeisimpiä piirteitä. Sandler esittää ahdistunutta miestä, jonka hallitsemattomat vihanpurkaukset ovat seurausta ympäristön paineesta. Elokuva ei ollut kaupallinen menestys, mutta se toi Sandlerille hänen uransa parhaat arviot. Arvostettu elokuvakriitikko Roger Ebert hehkutti Sandlerin kykyjä ja toivoi Punch-Drunk Loven avaavan hänelle uusia mahdollisuuksia laajentaa repertuaariaan. ”Hän ei voi jatkaa niiden idioottimaisten komedioidensa tekemistä ikuisesti, eihän?” Ebert kirjoitti 2002.

Seuraava kiinnostava rooli tuli Judd Apatowin ohjaamasta tragikomediasta Funny People (2009). Siinä Sandler esittää vakavasti sairastunutta tähtikoomikkoa. Itsekeskeinen mutta yksinäinen stand up-esiintyjä ei ole siviilissä erityisen hauska, mikä tarjosi Sandlerille mahdollisuuden esitellä kykyjään maanläheisemmän tragikomedian parissa.

Sandler pääsi loistamaan edellä mainituissa elokuvissa, koska Andersonin ja Apatowin tasoiset ohjaajat ymmärsivät hänen komediarooleissaan piilevää kyynisyyttä. Ne saivat minutkin katsomaan varsinaisia Sandler-komedioita uudella tavalla. Pitääkö hän itsekään niitä hauskoina?

Näitä poikkeuksia lukuunottamatta Sandlerin komediat eivät ole erityisiä kehuja keränneet. Paljon puhutun Foxcatcherin pääosassa nähdään niin ikään koomikkona tunnettu Steve Carell. Rooli mielenvikaisena eksentrikko-miljonäärinä toi hänelle uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden. Kaikki kunnia Carellille, joka todisti pystyvänsä olemaan vakuuttava myös vakavissa rooleissa. Niin pystyisi Sandlerkin jos hän oikeasti haluaisi.

Tuoreemmassa tuotannossaan Sandleria ei enää juurikaan nähdä väkivaltaisissa meuhkarooleissa. Grown Ups -leffoissa ja Blendedissa hänestä on tehty yksiulotteinen kunnon kaveri, rauhallinen perheenisä, joka ei tee mitään väärää. Näyttelijän olemus on kuitenkin lannistunut ja esiintyminen innotonta, lähes passiivista. Ihan kuin hän olisi lakannut yrittämästä. Leipääntyminen näkyy.

Syyllistäminen voi tuntua perusteettomalta, koska Sandler tienaa kuitenkin miljoonia tehtailemalla kehnoja komedioitaan. Elokuvanteko on myös bisnestä, eikä pelkillä hyvillä kritiikeillä elä. En voi kuitenkaan olla miettimättä, mahtoiko Sandler oikeasti haluta tätä aloittaessaan uransa.

Rahasta ei ole kyse. Monet näyttelijät joutuvat jossain vaiheessa uraansa ottamaan vastaan kaikki roolit mitä saavat, mutta Sandler on ollut jo kaksi vuotta Forbesin ylipalkatuimpien näyttelijöiden listan kärkisijalla, eikä rahahanojen sulkeutumisesta ole muutamista flopeista huolimatta vielä merkkiäkään.

Netflix on tilannut Sandlerilta neljä elokuvaa, jotka julkaistaan palvelussa yksinoikeudella. Sandlerin leffat ovat jo pidemmän aikaa olleet tuotantoyhtiölle jonkinasteinen riski (hänen elokuvansa olivat yksi Sonylta hakkeroitujen sähköpostiviestien yleisimmistä valituksenaiheista), mutta Netflixin ansaintamallilla tilanne on toinen.

Olisi mukava nähdä Sandler taas vaihteeksi jossain vakavammassa roolissa. Lienee kuitenkin turha odottaa, että yksikään Sandlerin Netflix-tuotannoista yltäisi Punch-Drunk Loven tasolle.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne

Lisää luettavaa