Parhaan elokuvan Oscar-kisa oli tänä vuonna kahden kauppa. Ennakkosuosikkina kisaan lähti Birdman, jonka ainoana oikeana haastajana pidettiin Boyhoodia. Birdman voitti, mutta monien mielestä Boyhood ryöstettiin.
Osasyynä purkauksiin voi olla se, että Boyhood hiukan yllättäen alisuoritti gaalassa. Ohjaaja Richard Linklater jäi vastoin monien odotuksia rannalle myös parhaan ohjaajan kategoriassa. Ainoa täky, joka ei pettänyt, oli Patricia Arquettelle pitkään povattu palkinto parhaasta naissivuosasta.
Tämä Oscar-vuosi tuo monella tapaa mieleen 2008 gaalan, jolloin kaikki kulminoitui kahden loistavan elokuvan kamppailuun. Vastakkain olivat There Will Be Blood ja Menetetty maa. Jonain toisena vuonna Paul Thomas Andersonin There Will Be Blood olisi voinut olla suurvoittaja, mutta silloin tuloksena oli jonkinlainen torjuntavoitto. Tärkeimmät pystit menivät Coenin veljesten Menetetylle maalle eikä ratkaisusta voi olla pahoillaan. Taso oli korkea, kuten myös tänäkin vuonna.
Birdman on erinomainen elokuva, joka sattuu kertomaan akatemian suosikkiaiheesta eli show-bisneksestä. Tästä syystä sillä oli aihe puolellaan. Aiemmista parhaan elokuvan Oscar-voittajista samaa aihetta ovat eri näkökulmista lähestyneet esimerkiksi The Artist ja Argo, mutta rehellisesti sanottuna Birdman on kumpaakin parempi elokuva. Paljon parempi.
Minä tahansa muuna vuonna Birdmanin voitto voitaisiin ottaa vastaan paljon suuremmalla riemulla, onhan kyseessä kokeellinen ja persoonallinen teos.
Ongelma on kuitenkin se, ettei Birdman ole Boyhood. 12 vuoden aikajänteellä kuvattu kasvutarina on helppo tuomita erikoisuudella kikkailuksi, ns. gimmickiksi, mutta sellaiseksi Boyhood on liian ajatuksia herättävä. Siinä ei ole kyse juonesta tai hahmoista vaan kasvusta ja kokemuksista, asioista joihin jokainen katsoja voi samaistua. Se on Linklaterin paras elokuva. Mikä siis meni pieleen?
Kaikesta hypestä huolimatta Boyhood oli akatemialle liian epäkaupallinen ja erilainen, ainakin Birdmaniin verrattuna. Pitkästä tekoprosessistaan huolimatta se oli myös halpa. Näistä kahdesta Birdman oli lopulta helpompi, äänestäjäkuntaa tasaisesti miellyttävämpi vaihtoehto. ”Normaali” elokuva.
Taiteessa kilpaileminen on aina omalla tavallaan mieletöntä, koska elokuvien vertailussa on kyse makuasioista. Boyhoodin tappiota ei siis pitäisi ottaa tappiona elokuvalle taiteena. Se tulee jäämään historiaan yhtenä Citizen Kanen, Nashvillen, Mafiaveljien, Pulp Fictionin, Brokeback Mountainin ja monien muiden joukossa elokuvana, joka olisi ansainnut voittaa. Tuota listaa katsellessa on pakko sanoa, että Boyhood voisi olla huonommassakin seurassa.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne