Sylvester Stallone on jo 68-vuotias mutta hän on edelleen uskottava toimintasankari – ja yhä yksi suosituimmista, minkä vähän aikaa sitten dvd:n ja blu-rayna ilmestynyt The Expendables 3 osoittaa. Stallone on ollut pinnalla jo lähes 40 vuotta.
Näin ensimmäisen Stallonen elokuvan jo vuoden 1977 tienoilla. Se ei ollut Rocky vaan Death Race 2000, jota esitettiin Suomen teattereissa nimellä Kalmanralli 2000. Tosin täytyy tunnustaa, että en muista Stallonen hahmoa kunnolla. Muistan pääosaa esittävän David Carradinen ja huikean futuristisilta näyttävät kilpa-autot. Stallonen esittämä Machine Gun Joe ei jäänyt mieleen.
Aika pian Kalmanralli 2000:n jälkeen kotipaikkakuntani teatteriin saapui kuitenkin elokuva, joka teki Stallonesta tähden. Olin vähän yli kymmenvuotias kun näin Rockyn ensimmäistä kertaa, ja se teki minuun suureen vaikutuksen. Muistan vielä samoihin aikoihin lukeneeni Apu-lehdestä tai vastaavasta aikakauslehdestä Stallonen haastattelun, jossa hän kertoi millaista sinnikkyyttä elokuvan tekeminen häneltä vaati. Stallonen käsikirjoitus kelpasi kyllä elokuvastudiolle, mutta häntä ei haluttu pääosaan, vaan siinä piti olla James Caanin kaltainen tähti eikä lähes täysin tuntematon Stallone.
Rocky olikin Stallonelle tärkeä elokuva siksi että se oli läpimurto näyttelijänä, mutta se osoitti muutakin. Rockyn jatko-osat ovat kepeämpiä ja viihdyttävämpiä, ja samalla on unohdettu että ensimmäinen Rocky oli vakavasti otettava draama, joka sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta. Kaksi niistä sai Stallone itse: sekä käsikirjoituksesta että parhaasta pääosasta. Nykyään vain tunnetaan unohtavan, että Stallone on paljon muutakin kuin pelkkä lihaskimppu.
Myöhemmin Stallone siirtyi myös ohjaamaan, ja hän on ohjannut jo kahdeksan pitkää elokuvaa. Tosin ensimmäisen Rockyn jälkeen hän ei ole saanut aikaan vastaavia kriittisiä menestyksiä, vaikka kaupallista menestystä ja mainetta on tullutkin. Rocky poiki kokonaisen elokuvasarjan, ja niin kävi myös Rambon hahmolle, jonka myötä Stallonesta tuli se toimintasankari, jollaisena hänet nykyään tunnetaan.
Stallonella meni 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun melko huonosti. Hän yritti tehdä komediaa menestyksettä, ja toimintaelokuvatkin jäivät vaille yleisöä. Renny Harlinin Cliffhanger oli harvoja valopilkkuja.
Stallonen ura sai uuden nousun vuonna 2006, ja siihen tarvittiin Rockyn paluu. Se tuntui ensin pelkältä epätoivoiselta yritykseltä rahastaa tutulla nimellä. Edellisestä Rockysta, sarjan viidennestä osasta, oli jo kuusitoista vuotta, ja se oli ollut floppi. Stallone päätti kuitenkin ohjata, käsikirjoittaa ja näytellä pääosaa vielä yhdessä Rockyssa, ja lopputulos yllätti kaikki. Rocky Balboa -nimen saanut kuudes elokuva oli menestys. Se oli varmasti mieluisa yllätys myös Stallonelle. Häneltä on joskus kysytty mistä roolihahmosta hän haluaisi tulla muistetuksi.
”Se on vaikeaa, mutta Rocky oli ensimmäinen lapseni, joten vastaan Rocky.”
Stallone jatkoi uutta nousuaan palauttamalla valkokankaalle toisen ikonisen hahmonsa Rambon. Vuonna 2008 ilmestynyt pelkän Rambo-nimen saanut elokuva oli toinen positiivinen yllätys, ja jälleen hän toimi itse ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Expendables-elokuvasarjan ensimmäinen osa oli kolmas merkittävä tapaus Stallonen 2000-luvun uralla. Expendables-elokuvasarjasta ja sen jatko-osista voi olla monta mieltä, mutta minusta ne osoittavat sen, että Stallonen ei ole tarvinnut turvautua pelkkiin tuttuihin hahmoihinsa vanhoilla päivillään. Arnold Schwarzeneggerin on ollut vaikea tehdä paluuta, kun hänet ilmeisesti halutaan nähdä vain Terminaattorin hahmossa. Stallone on pystynyt vielä kuusikymppisenäkin luomaan täysin uuden elokuvasarjan, jossa yhdistyy hienosti vanha ja uusi.
Jussi Huhtala
Tässä kolumnisarjassa muistellaan elämyksiä tuottaneita elokuvakokemuksia. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edelliset kolumnit
Nero paitsi koomikkona myös elokuvantekijänä
Kierrätystä Disneyn tapaan
”Pidätkö gladiaattorielokuvista?”
David Lynchin monet tasot
Elokuva on kuollut – eläköön elokuva
Robert De Niro, aikamme suurin elokuvanäyttelijä
Merkittävin elossa oleva käsikirjoittaja
Kun Uuno Turhapuro kohtaa James Bondin
Mistä puhumme kun puhumme Renny Harlinista
Mistä puhumme kun puhumme Tarkovskista
Laatu myy televisiossa
Diinarit Jameksissa
Kannosta kasvaa klassikko
Mistä puhumme kun puhumme Robert Redfordista
Mistä puhumme kun puhumme Terry Gilliamista
King Kongista ja vähän muistakin jättiläishirviöistä
Mistä puhumme kun puhumme Charles Bronsonista
Brianin elämä rippikouluihin
Clint Eastwood, Don Siegel ja pako elokuvateatteriin
Syvä joki ja Burt Reynoldsin viikset
Mistä puhumme kun puhumme John Carpenterista
Mistä puhumme kun puhumme William Friedkinistä
Mistä puhumme kun puhumme Schwarzeneggeristä
Kolmas kierros: viisi Bond-vuosikymmentä