Kommentti: Elokuvia ei arvostella kuin autoja

16.5.2015 15:29

Välillä tuntuu siltä, ettei suurin osa suomalaisista ymmärrä mitään elokuvakriitikon tehtävästä tai kritiikin tarkoituksesta.

Eksyin viime viikolla lukemaan Iltalehden Tuomas Riskalan Ultron-arvion kommenttiosiota, jossa valitettiin sitä, ettei arvostelu ollut objektiivinen. Suomalaiskriitikot kirjoittavat vain omista mielipiteistään ja ovat tästä syystä väärässä. Olen törmännyt samaan keskusteluun aiemminkin ja aina se jaksaa ärsyttää. Käytän Riskalan tekstiä tässä esimerkkinä sen tuoreuden takia. Riskala on myös Episodin avustaja.

Objektiivisesta journalismista ja sen ongelmista käyty keskustelu ei ole uusi. Objektiivisen kritiikin ongelmat ovat samankaltaisia, koska mikään journalistinen teksti, myöskään kritiikki, ei voi koskaan olla täysin objektiivinen. Kuten toimittaja, myös kriitikko on vain ihminen, joka joutuu lähestymään aihettaan subjektiivisesti ja arvottamaan mielipiteitä.

Jos kriitikko julistaisi itsensä objektiiviseksi, samalla hän asettaisi oman makunsa muiden yläpuolelle.

Kriitikon pitää arvioida, mitä tekijät ovat yrittäneet tehdä ja kuinka hyvin he ovat siinä onnistuneet. Karkeasti yksinkertaistettuna kiitikon tehtävä on muodostaa faktojen, näkemänsä ja tulkitsemansa pohjalta jäsennelty mielipide. Pelkästään tästä syystä ”objektiivinen kritiikki” on käsitteenä mahdottomuus.

Millaista objektiivinen elokuvakritiikki edes olisi? Se muistuttaisi varmaan enemmän uuden Nissanin esittelyä kuin vakavasti otettavaa elokuva-arvostelua. Siinä olisi juoniselostus, näyttelijälista ja muut tuotantotiedot riisuttuna kaikenlaisesta tulkinnasta, mukaan lukien tähdityksestä. Se olisi kuiva tuoteseloste, joka ei kerro lukijoille, millaisesta elokuvasta on oikeasti kysymys.

Minusta elokuvakritiikki on onnistunut silloin, kun lukijasta tuntuu, että kriitikko on katsonut samaa elokuvaa kuin hän. Makuasioista voi tietenkin kiistellä, mutta on tyhmää lytätä kriitikon ammattitaitoa vain siksi, että lukija ja IMDb:n tai Rotten Tomatoesin All Critics -osion ”konsensus” ovat eri mieltä hänen arvostelunsa kanssa.

Se, että Riskala sanoo kaikkien Marvel-elokuvien olleen järjestään huonoja, ei ole virheellinen fakta vaan selvästi henkilökohtainen mielipide, josta voi olla eri mieltä. Se on kuitenkin hyödyllinen toteamus, koska se auttaa osaltaan ymmärtämään, miten Riskala on arviossaan kyseiseen lopputulokseen päätynyt. Kriitikon kuuluukin tuoda esille omat ennakkoluulonsa elokuvaa kohtaan, jos hän katsoo niiden vaikuttavan arvosteluun.

Voiko kriitikko sitten koskaan olla väärässä? Tietenkin. Faktojen pitää olla kunnossa, jotta kritiikki pysyy uskottavana. Ja ainahan kriitikko voi muuttaa omaa mielipidettään.

1960-luvulla elokuvakriitikko Joe Morgenstern haukkui Bonnie & Clyden Newsweekissa, mutta nähtyään elokuvan toisen kerran hän julkaisi seuraavassa lehdessä uuden kirjoituksen, jossa hän myönsi arvioineensa elokuvan väärin. Kritiikeille varatun palstatilan pienemisen vuoksi tällaista tuskin tapahtuisi enää nykyään, mutta siitä huolimatta maku voi muuttua.

1980-luvun alussa monet suomalaiskriitikot eivät pitäneet Stanley Kubrickin Hohdosta. Myös maailmalla vastaanotto oli ristiriitainen, mutta nykyään elokuvaa pidetään lähes poikkeuksetta kauhuelokuvien kaanoniin kuuluvana klassikkona. Kritiikki on aina sidottu omaan aikaansa ja teosten todellinen arvo mitataan vasta pitkässä juoksussa.

Saa nähdä, kestääkö mikään Marvel-elokuva aikaa kovin hyvin. Ainakaan Age of Ultronissa ei ollut yhtään upeaa kohtausta tai kutkuttavaa dialoginpätkää. Juoni oli parhaimmillaankin tyypillinen ja vailla minkäänlaista jännitettä. Kun seuraavana päivänä keskustelin siitä erään tuttuni kanssa, huomasimme, ettei keskustelunaineksia juurikaan ollut. Se oli tylsä. Ja sehän on vain mielipide.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne

Lisää luettavaa