Mad Max: Fury Roadin saamat arvostelut ovat herättäneet jonkin verran keskustelua. Joissakin arvosteluissa elokuvaa on kutsuttu juonettomaksi. Film-o-holicissa JP Jokinen kirjoitti tuoreeltaan puolustuspuheenvuoron elokuvan vahvasta juonesta ja myöhemmin Suomen Kuvalehteen kirjoittava Kalle Kinnunen teki samoin. Nämä luettuani päätin itsekin piipahtaa haaskalla, koska ongelma on pelkkää Fury Road -keissiä laajempi.
Mad Max ei ole suinkaan takavuosien ensimmäinen tapaus, jossa ylistetty toimintaelokuva on arvosteluissa julistettu juonettomaksi. Samankaltaisia arvosteluja muistan lukeneeni myös Raid: Redemptionista ja Dreddista. Kriitikot pitivät molemmista, Raidista erittäinkin paljon, mutta siitä huolimatta jopa positiivisissa arvioissa leffat oltiin valmiita julistamaan juonettomiksi. Ihan kuin toimintaelokuva voisi olla onnistunut puhtaana actionina ilman minkäänlaisia panoksia.
Pehmeimmillään valitus muotoiltiin näin: juonta kyllä on, mutta sitä on hyvin vähän. Raidissa poliisi tunkeutuu gangsterien hallitsemaan kerrostaloon. Mad Maxissa paetaan rekalla jengiläisiä. Simppeliä.
Fury Roadin tarina on yksinkertainen, mutta siinä on juoni. Eikä yksinkertaisuus tarkoita juonen heikkoutta. Se voi olla myös rikkaus, ja Mad Maxin tapauksessa se on sitä vahvasti. Katsojien mielikuvitukselle jätetään paljon tilaa. ”Elokuva on täynnä yksityiskohtia, joista katsoja saa rakennettua maailman ja tarinan päänsä sisälle. Se ei ole juonen köyhyyttä vaan nimenomaan elokuvallisuutta”, kirjoittaa Jokinen.
Fury Roadin juonen sulavalinjaisuus muistuttaa suoraan Mad Max II:sta, joka toimi samalla tavalla hyvin. Mitään ei selitetä liikaa. Panokset ovat selkeitä. Maailma ja sitä asuttavat hahmot ovat kiehtovia ja mystisiä, koska heidän taustoistaan tiedetään niin vähän. Dialogiakin säännöstellään. Tarina pyritään kertomaan kuvin, ja siinä onnistutaan. Ainoastaan välttämättömät asiat on laitettu suoraan hahmojen suuhun. Tämä on myös Fury Roadin voima, ja tekee elokuvan juonesta vahvan.
Miksi Mad Max: Fury Roadia sitten kutsutaan juonettomaksi? Ehkä siksi, että nykypäivän action-katsojat on hemmoteltu pilalle. 2000-luvulla Hollywood-leffojen kestot ovat kasvaneet ja tarinan kantokyvyltä vaaditaan paljon enemmän. Christopher Nolanin elokuvien monimutkaisuudella on paljon faneja. Yksinkertaisuutta ei enää osata arvostaa ja se on sääli.
Monimutkaisuuskaan ei tarkoita automaattisesti hyvää juonta. Jos joku niin luulee, kannattaa palata takaisin tarpeettoman mutkikkaiden ja pitkäkestoisten Transformers-leffojen pariin ja miettiä, oliko Kaatuneiden kostossa oikeasti hyvä juoni.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne