Kommentti: Taas jatko-osa – miksei hyviä leffoja säästetä nöyryytyksiltä?

Mitä jos E.T. palaisi takaisin maahan? Neo olisi kannattanut jättää lentelemään taivaan tuuliin, jotta olisimme välttyneet kahdelta kehnolta Matrix-jatko-osalta.

27.4.2016 08:30

Uusi live action –Viidakkokirja saapui elokuvateattereihin parisen viikkoa sitten. Se ylisuoritti lippuluukuilla heti ensimmäisenä viikonloppunaan ja sai erinomaisia arvosteluja. Menestystä seurasi kuitenkin se totuttu kääntöpuoli – jatko-osa. Disney ilahtui leffan menestyksestä niin, että ilmoitti ottavansa Viidakkokirja 2:n välittömästi tuotantoon.

Parhaimmillaan jatko-osa on kuin Imperiumin vastaisku, joka laajensi ensimmäisen elokuvan esittelemää maailmaa, syvensi vanhoja hahmoja ja esitteli samalla uusia. Se vei tarinaa eteenpäin yllättäviin suuntiin unohtamatta niitä asioita, jotka tekivät alkuperäisestä Tähtien sodasta niin rakastetun.

Huonoimmillaan jatko-osat ovat kuin Matrix Reloaded ja Revolutions, jotka onnistuvat tahrimaan kaikki edeltäjänsä jättämät hyvät muistot. Ja typerimmillään jatko-osa on kuin Metsästäjä ja talvinen taistelu, jota kukaan ei kaivannut. Se tehtiin ilman ensimmäisen osan isointa tähteä ja se valmistui niin myöhään, että edellisosaa katsomaan rynnännyt teiniyleisö oli ehtinyt kasvaa aikuiseksi. Elokuvan ideat eivät kasvaneet heidän mukanaan.

Muistatteko vielä ajan, kun menestyselokuviin ei välttämättä tehtykään jatko-osia? En minäkään. Olen syntynyt vuonna 1991 ja jatko-osat selviönä ovat kuuluneet alusta lähtien elämääni.

Ennen Imperiumin vastaiskua jatko-osien kuitenkin yleisesti tiedettiin olevan edeltäjäänsä huonompia rahastuksia, jotka eivät tuottaneet yhtä paljon kuin edeltäjänsä. Niihin ei muutamia erikoistapauksia (esim. Kummisetä 2) lukuun ottamatta satsattu kunnolla.

Silloin elokuvia vielä katsottiin pääosin elokuvateattereissa. Jos satuit missaamaan aiemman osan, sinun piti odottaa, että aidon ja alkuperäisen leffan filmikopio saapuu kylillesi uusintakierrokselle. Poikkeuksia sääntöön olivat agentti 007 James Bondin seikkailut, joiden etuna oli se, etteivät ne vaatineet katsojilta vihkiytymistä aiempien elokuvien tapahtumiin.

Viime kädessä videolaitteiden yleistyminen muutti asian. Yleisö saattoi jäädä kotiin ja katsoa kaikki Indiana Jones – tai Rocky-leffat yhdeltä istumalta ennen kuin meni leffateatteriin katsastamaan sarjan uusinta osaa. Myöhemmin internetin ja leffafoorumien tultua mukaan kuvioihin fanit käyttivät uutta kanavaa jatko-osa-toivomustensa makustelemiseen ja osoittivat, että niille on kysyntää.

 

Asiat muuttuivat nopeasti. Nykyään leffabisnes pyörii jatko-osien ympärillä, koska niiden oletetaan tuottavan edeltäjiään enemmän. Ne eivät ole enää halpoja rahastuksia, vaan edeltäjäänsä isompia ja kalliimpia efektispektaakkeleita. Ensimmäisen elokuvan tehtävänä on esitellä yleisölle sen maailma ja hahmot, ja jos se onnistuu tehtävässään hyvin, yleisö on koukussa ja jatko-osa herättää suurempaa kiinnostusta. Kyynikko voisi sanoa, että leffafranchisen ensimmäisestä elokuvasta on tullut jatko-osien pitkä mainos, jonka katsomisesta pitää maksaa.

Strategia kuitenkin toimii, sillä viime vuoden kymmenestä tuottoisimmasta elokuvasta seitsemän oli jatko-osia.

Jos tuotantoyhtiö 1960–1970-luvuilla toivoi menestyselokuvalle jatkoa, studioilla oli yleensä tapana tilata vain yksi jatko-osa kerrallaan. Jos sekin menestyi, saatettiin tilata lisää. (Tämä ”elokuva kerrallaan” -ajattelutapa aiheutti myös ongelmia: Paluu apinoiden planeetalle -elokuvan loppuratkaisu oli selvästi suunniteltu lopettamaan koko sarja ja sulkemaan kaikki takaportit kaikilta tulevilta jatko-osilta. Siitä huolimatta elokuvasarjasta kasvoi viisiosainen.)

Toista se on nykyään, kun jatko-osia suunnitellaan kerralla viiden vuoden tarpeiksi. James Cameron ilmoitti heti kättelyssä tekevänsä Avatarille kolme jatko-osaa. Tänä päivänä Cameronin lupaama määrä on kasvanut jo neljään, mutta yhtään elokuvaa ei ole vielä nähty. Kaikki Avatar-jatko-osat kuvataan samanaikaisesti ja julkaistaan sen jälkeen teattereissa vuoden välein. Samanaikaiset kuvaukset ovat yksi keino kuvauskustannusten laskemiseen ja minimoivat yksittäisten elokuvien paineita lippuluukuilla, mutta riskit ovat silti normaalia tuotantoa suuremmat.

Entä jos yleisön kiinnostus ei missään vaiheessa riitä? Entä jos ensimmäinen uusista Avatareista onkin niin surkea, etteivät katsojat koske siihen tai seuraaviin osiin pitkällä tikullakaan? Silloin 20th Century Fox jää kiikkumaan löysään hirteen ja jatkaa tappioista huolimatta Avatar-jatko-osien julkaisemista, koska heillä ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa.

Hollywoodin ulkopuolella näin on jo käynytkin. Kuka vielä muistaa Luc Bessonin kolme rumaa ja ällöttävää Arthur-tietokoneanimaatiota, joista jokainen floppasi teattereissa? Yksikin olisi riittänyt.

Kaikki tarinat eivät tarvitse jatko-osia. Steven Spielbergin E.T oli aikanaan maailman tuottoisin elokuva, johon ohjaaja-Spielberg pohti vakavissaan jatko-osan tekemistä. Koko tarina oli kuitenkin kerrottu jo yhdessä elokuvassa, eikä toiseen elokuvaan keksitty mitään yhtä vaikuttavaa ideaa, joten projekti kuopattiin. Ja hyvä niin. Yksi E.T:n vahvuuksista on se, että kun avaruusolio palaa takaisin omalle planeetalleen, hän ei enää palaa takaisin.

Entä jos E.T. palaisi takaisin maahan? Entä mitä jos saisimme tietää, että Inceptionin lopussa pyörimään jäänyt hyrrä ei koskaan kaatunutkaan? Tällaiset tarinat eivät tarvitse jatko-osia, koska niissä on jo hyvä loppu. Ehkä Matrixin tekijöidenkin olisi vain pitänyt antaa Neon lentää taivaan tuuliin.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne

Lisää luettavaa