Kommentti: Yritys hyvä kymmenen – Miksei elokuvia saisi kritisoida?

Samurai Rauni Reposaarelaisen vastaanotto kirvoitti Satakunnan kansalta kommentin. Siinä oli monta ongelmaa.

24.10.2016 13:11

Joskus tulee vastaan journalistisia elokuvatekstejä, joita on vaikea ymmärtää, jos tuntee edes hiukan suomalaista elokuva-alaa.

Eilen sunnuntaina Satakunnan kansassa julkaistiin ajankohtainen kommentti Samurai Raunin väärä mittatikku. Siinä kirjoittaja, Satakunnan kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi, luonnehtii porilaisen Mika Rätön indie-elokuvaa Samurai Rauni Reposaarelaista ”tarinaksi rohkeudesta”. Hän ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi tarina rohkeudesta, vaan sitä, että sen (porilaiset) tekijät olivat rohkeita toteuttaessaan elokuvan melkeinpä talkoovoimin täysin indienä, vieläpä onnistuen saamaan sen teatterilevitykseen.

Ongelma on siinä, että elokuva on jakanut kriitikoiden mielipiteitä. Erityisesti Lähdeniemi tarttuu sen saamaan arvosteluun omassa lehdessään Satakunnan kansassa, jossa Kari Salminen tuomitsi elokuvan täydeksi roskaksi. Hänen mielestään kriitikon ”mittatikku” oli ”vinossa ja väärässä paikassa”. ”Tyrmäävä kritiikki on helppoa. Sen sijaan esimerkiksi innostuksen mittaaminen on vaikeampaa ja vaatii näkemystä”, Lähdeniemi kirjoittaa.

Lähdeniemen mielestä elokuvan ansioita ei voi mitata perinteisen kritiikin keinoin, koska pelkkä elokuvan tekeminen on ollut saavutus jo sinänsä. ”Porilaisten moniosaajien tekemä elokuva asettuu samaan linjaan Supercellin, Saara Aallon, nyhtökauran ja Slushin kanssa. Kyse on kyvystä unelmoida ja tehdä mahdottomia”.

Lyhyesti sanottuna Lähdeniemi on tainnut ymmärtää koko kritiikin funktion väärin. Hänen mielestään perinteinen kritiikki ei sovi kyseisen elokuvan arvottamiseen, koska pelkkä tekeminen on ollut saavutus jo sinänsä. Vähän niin kuin Hippo-kisojen osallistumispalkinto, me ollaan kaikki voittajia.

Aihe ei ole missään nimessä uusi, sillä ainakin edellisen kerran siitä keskusteltiin vuonna 2012, kun Iltalehti julkaisi kertakaikkisen karsean puolustuspuheenvuoron Iron Skylle. Kirjoittajan mukaan kriitikot ”valittivat turhanpäiväisistä asioista”, eivätkä ymmärtäneet, että pelkkä Iron Skyn tekeminen on jo itsessään sen kokoluokan saavutus, että sitä pitäisi arvostaa. Tietenkin pitää, kaikki kunnia Vuorensolalle ja Mika Rätölle. Se ei ole kuitenkaan kriitikon tehtävä.

Kriitikon tehtävä ei ole mitata yritystä vaan onnistumista. Tämän kriitikko tekee perustelluilla mielipiteillä, katsomalla, tulkitsemalla, vertailemalla ja arvottamalla näkemäänsä. Jos kriitikko ei pidä näkemästään mutta arvostaa yritystä, hän voi tietysti sanoa sen, mutta ei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta arvostelun lopputulemaan, koska arvostelun tarkoitus on nimenomaan arvioida valmista teosta. Sitä, mikä on kaikkien nähtävillä.

En ole nähnyt Raunia, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Ristiriitaisissa arvioissa en näe mitään ongelmaa, ja myös Lähdeniemi piti niitä odotettavina. Ristiriitainen vastaanotto on monille hyvä syy lähteä teatteriin, koska se kertoo siitä, että tekijät ovat onnistuneet herättämään kriitikoissa (ja katsojissa) vahvoja tunteita. Pelkästään se tekee Samurai Rauni Reposaarelaisesta kiinnostavan ja varmasti katsomisen arvoisen tapauksen kotimaisen elokuvan kentässä.

Erityisen häiritsevää Lähdeniemen tekstissä on se, että hän pitää Samurai Rauni Reposaarelaista esimerkkinä uudesta elokuvantekemisen tavasta. Tavasta, jonka avulla pitkä elokuva on mahdollista tehdä ilman julkista rahaa vain 50 000 euron budjetilla. ”Rauni viitoittaa tietä tulevaisuuteen”, Lähdeniemi toteaa. Eikö elokuvanteosta saisi enää tulevaisuudessa vaatia palkkaa?

Kaikki kunnia Rauni Reposaarelaisen tekijöille, mutta pidän talkoovoimien kutsumista ”elokuvanteon tulevaisuudeksi” ihan puhtaasti hölmönä.

Tällaista tekstiä ei olisi voitu julkaista muualla kuin Satakunnan kansassa. Se on fanipojan puolustuspuheenvuoro elokuvalle, jota kriitikot eivät hänen mielestään arvosta tarpeeksi. Uskon, että tekijät nauttivat tästä keskustelusta ihan yhtä paljon kuin he ovat nauttineet ristiriitaisista kritiikeistä. Ainakin heidän elokuvastaan puhutaan ja sitä puolustetaan, vaikkakin aika hataralta pohjalta.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne

Korjattu 13.48: Kriittinen arvio ei ilmestynyt Suomen kuvalehdessä vaan Satakunnan kansassa.

Lisää luettavaa