Uuden vuoden lupaus: Disney-klassikot jonoon

Vuoden 2015 marraskuun Episodissa kirjoitin seuraavaa: ”Ne Episodin lukijat, jotka seuraavat myös Instagram-tiliämme ja sen hashtagia #episodihaaste2015, lienevät tietoisia lievästä taipumuksestani Disney-memorabilian (hieno nimi krääsälle) keräilyyn. Harva kuitenkaan on tietoinen traumoista, joita moinen harrastus saattaa aiheuttaa.”

30.12.2016 15:24

”Pelkästään studion piirrettyjen elokuvien keräilyssä tekniikan kehitys ja kulttuurien väliset erot liittoutuvat elämää suunnattomasti vaikeuttavaksi vyyhdeksi. Aikaisemmin elokuviaan tasaisin välein uusintakierroksille teattereihin tuoneen Disneyn strategia oli kotiteatterijulkaisujen historian ensimmäisinä vuosikymmeninä uida vastavirtaan ja tuoda klassikkojaan saataville vain rajatuksi ajaksi, jolloin seuraavaan julkaisuun mennessä niille olisi taas kasvanut uusi katsojasukupolvi.

Verkkainen julkaisutahti, uudet tuotannot ja kotiteatteritekniikan tiivistyvä muutosvauhti vhs:stä laserdiscien kautta dvd:ihin ja blu-rayhin johtivat siihen, että edelleenkin koko tuotanto on julkaistu eri tekniikoilla hyvin hajanaisesti. Vain dvd:llä saattaa löytyä kaikki studion animaatiot vaikka vain leikatussa muodossa – ja sitäkin piti odottaa tälle vuosituhannelle!

Mutta vielä pahempaa oli luvassa…

Kaikki meni vielä hyvin vuoteen 1999 ja studion 38. klassikkoon Fantasia 2000 asti. Ongelmat alkavat vuoden 2000 Dinosaurus-elokuvasta. Sitä ei Iso-Britanniassa lasketa Disney-kaanoniin, jolloin sikäläistä numerointia seuraavassa Suomessakin numerointi vääristyi yhdellä Jenkkeihin verrattuna. Pieni helpotus saatiin vuonna 2005, kun Euroopassa numerointiin sisällytettiin Aivan villit, joka puolestaan Yhdysvalloissa ei ole Disney-klassikko.

Mutta sitten tuli vuosi 2011 ja Nalle Puhin elokuva. Uudet seikkailut puolen hehtaarin metsässä eivät jälleen Englannissa solahtaneet jatkumoon ja niin oli keräilijän levyhylly sekaisin. On vielä täysin ymmärrettävää, että sieltä löytyy viisi versiota Prinsessa Ruususesta (pelkästään dvd:llä), mutta mitä tehdä elokuville – varsinkin selkämyksessä numeroiduille – jotka sotkevat kaunista jatkumoa? Tämä on ongelma, johon maailmassa pitäisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota!

Eihän niitä voi sisällyttää alkuperäisten klassikoiden jatko-osien joukkoonkaan. Ne ovatkin sitten oma ongelman lähteensä, varsinkin paketoiduissa julkaisuissa, joissa jatko-osa on samassa kotelossa alkuperäisen kanssa. Joten seuraavan kerran, kun tekee mieli surkutella omaa kohtaloaan, kannattaa miettiä miten vaikeaa voi olla Disney-keräilijän elämä. Kiitos sympatiasta!”

Tämä toimikoon johdantona sille, että olen vuoden 2017 uudenvuodenlupauksena lupautunut listaamaan Disney-klassikkoanimaatiot yksi kerrallaan henkilökohtaisessa paremmuusjärjestyksessä. Fanillehan studion tuotannossahan on vain hyviä ja vielä parempia elokuvia, mutta on mielenkiintoista yrittää ensimmäistä kertaa suhteuttaa niitä toisiinsa.

Heti vuoden 2017 ensimmäisellä viikolla käynnistyvässä listauksessa käytetään Jenkki-numerointia. Koska laskutavasta huolimatta klassikoita on kertynyt reilusti yli puolensataa, päästään ilman erikoisratkaisuja terävimpään kärkeen vasta yli vuoden kuluttua!

 

Lisää luettavaa