Kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta ihmissielua kaukana kotoa kärsimässä hotellikuolemasta ja erosta läheistensä kanssa. Näistä aineksista on koottu Sofia Coppolan Lost in Translation (2003) tai Charlie Kaufmanin Anomalisa (2015). Niin on myös Mikko Kuparisen ohjaama ja käsikirjoittama 2 yötä aamuun.
Tapahtumapaikkana on Liettuan Vilna, jonka hyvätasoisessa hotellissa ranskalainen arkkitehti Caroline (Marie-Josée Croze) on saamassa päätökseen työrupeamaa. Aamulla olisi tarkoitus palata Pariisiin. Caroline on yksin syömässä illallista hotellin ravintolassa, kun suomalainen Jaakko (Mikko Nousiainen) iskee häneen silmänsä. Jaakko tekee peliliikkeen ja alkaa hakkailla Carolinea niin sujuvana maailmanmiehenä kuin suomalainen jössikkä vain voi olla. He päätyvät viettämään iltaa vilnalaiselle klubille ja lopulta samaan sänkyyn. Mitään ei niin sanotusti tapahdu, mutta Jaakon nukkuessa Caroline kuvaa tätä puhelimellaan.
Jaakolla ei ole kiire, sillä hänellä on illalla keikka. Jaakko on kuuluisa, maailmaa kiertävä dj kuten esimerkiksi David Guetta tai Armin van Buuren, ja hänen neljän kuukauden mittainen keikkailunsa on tulossa päätökseen. Caroline, sen sijaan, on matkalla kohti lentokenttää, mutta kuulee hotellin vastaanotossa, että tuhkapilven takia koko pohjoisen Euroopan ilmatila on suljettu. Ritarillinen Jaakko tarjoutuu majoittamaan huoneettomaksi jääneen Carolinen sviittiinsä, kunnes ilmatila avataan.
Videopuheluita sinkoilee tietoverkoissa, kun Caroline ja Jaakko keskustelevat ja riitelevät tilanteesta kotona odottavien rakkaittensa kanssa. Myös Caroline ja Jaakko puhuvat keskenään. Paljon. Välillä käydään katsastamassa illan keikkapaikkaa, samoillaan maalauksellisen Vilnan kaduilla ja istutaan Neris-joen rantapenkalla kunnes palataan jälleen hotellihuoneeseen. Ja puhutaan.
2 yötä aamuun on ohjaaja-käsikirjoittajansa toinen pitkä elokuva. Ensimmäinen oli vuonna 2012 valmistunut Rakkauden rasvaprosentti, jonka miespääosassa oli myös Mikko Nousiainen. Kuparisen kyvyissä kuljettaa tarinaa on tässä välissä tapahtunut selvää edistystä. Jos neljän vuoden takainen esikoispitkä oli sietämätöntä höttöä, on nyt valkokankaille levitetty varsin kelpo kamarielokuva, jota on mukava ja vaivatonta seurata.
Tarina ja sen kerronta on alussa mainittujen teosten lisäksi paljon velkaa Richard Linklaterin Rakkautta ennen -sarjalle. Esikuviensa tasolle 2 yötä aamuun ei kuitenkaan yllä. Rakkautta ennen -elokuvat ovat vain päällisin puolin tapahtumaköyhiä ja dialogi näennäisen tyhjänpäiväistä. Tässä ne ovat juuri sitä. Pääparin kemiat eivät tunnu erityisen toimivilta tai uskottavilta, vaikka kumpikin sinänsä hyvin näyttelee.
Naispääosaa esittävä kanadalainen Marie-Josée Croze on tehnyt itsensä tunnetuksi elokuvissa Barbaarien invaasio, München ja Perhonen lasikuvussa, ja hänen rutinoitunut ammattitaitonsa näkyy. Myös Nousiainen on saanut viime vuosina pari kansainvälistä tuotantoa ansioluetteloonsa. Niinpä replikointi vieraalla kielellä sujuu luontevasti.