T2 Trainspotting

GENRE ENSI-ILTA 17.02.2017 TÄHDET

Trainspotting oli aikansa rohkein, röyhkein ja alkuperäisin britti-elokuva. T2 Trainspotting tuntuu kuitenkin ansaitulta jatko-osalta. Se ei koskaan tunnu turhalta tai katsojan rahojen ryöstämiseltä. On kuitenkin huomautettava, että mikäli odottaa samaa menoa kuin edellisessä elokuvassa, tulee pettymään.

Minä petyin. T2 on oma elokuvansa ja olisi epäreilua niin ohjaaja Danny Boylea kuin koko tuotantotiimiä kohtaan verrata sitä Trainspottingiin. Kun pääsee yli siitä, ettei elokuva edes yritä luoda uudelleen ensimmäisen elokuvan tuntua, on se oikein kelvollinen ja kypsä kuvaus aikuisista ystävistä.

T2 jatkaa tuttujen hahmojen tarinaa 20 vuoden jälkeen. Renton on vaihtanut huumeet juoksumattoon ja Edinburghin Amsterdamiin. Spud on edelleen kiinni heroiinissa, ja Begbie on lukkojen takana. Sick Boy, joka nykyisin kulkee nimellä Simon, kiristää rikkaita. Rentonin paluu tuo kuitenkin vanhat muistot takaisin. Vanhat haavat eivät ole ajan kanssa parantuneet vaan ovat juuri niin tulehtuneet kuin voisi odottaa.

Boyle rakastaa hahmoja, joista on vaikea pitää ja joiden tekoja on vaikea puolustaa. Kukaan ei ole täydellinen tai edes mukava, eikä kenenkään kanssa haluaisi olla ystäviä, koska ystäväjoukko petkuttaa toisiaan minkä kerkeää.

T2 on oudon juoneton. Elokuva tuntuu ajoittain sarjalta näyttäviä kohtauksia, joita yhdistää vain edellinen elokuva ja jotka on laitettu yhteen ja toivottu parasta. Vaikka T2 kestää toivottua kauemmin, onnistuu se lopulta käsittelemään hahmojen kipeää menneisyyttä. Kaikki he ovat jollain tapaa pettyneitä tai vihaisia vanhoille persoonilleen, mutta eivät osaa päästää niistä irti.

Simon sanoo Rentonin olevan turisti omassa nuoruudessaan. Trainspotting oli elokuva hedonismista, nuoruuden huumasta ja villistä elämästä ilman huolia. T2 ei koskaan ole elokuva minkä sen odotti tai haluaisi olevan. Ajoittain se on parempi ja ajankohtaisempi kuin edeltäjänsä, mutta on vaikea olla pettymättä. T2 tarvitsee useamman katselukerran, jotta sitä osaa arvostaa omana elokuvanaan, sillä se on hieno kuvaus vanhoista ystävistämme. Heitä vaivaa syyllisyys, katkeruus ja vanhuus. Hahmot etsivät samaa huumaa, jonka saivat heroiinista.

Erityisesti Renton kamppailee tämän kanssa. Mitä on jäljellä neljänkympin paremmalla puolella olevalle ex-narkkarille?

Elokuvan sielu on näyttelijöissä ja Boylessa. Kaikilla on edelleen erinomainen ote hahmoihinsa. Ewen Bremner Spudina on traaginen ja Robert Carlyle Begbiena vertaansa vailla. Jonny Lee Miller vetää roolinsa tutulla charmilla. Ewan McGregor on nelikosta vahvin, mutta hänellä on ehkä myös helpoin osa. Harmillisesti kyseessä on hyvin äijäpainotteinen leffa. Ainoastaan Simonin tyttöystävä Veronika on jotakuinkin oma hahmonsa. Kelly MacDonaldin Diane palaa, mutta hänelle ei ole tilaa kuin yhdessä kohtauksessa.

T2 on visuaalisesti tuttua Danny Boylea, mutta se on väsyneempi ja harkitumpi kuin edeltäjänsä. Ja miksei olisi? 20 vuotta on pitkä aika, ehkä voimme antaa tämän anteeksi.