Mielenkiintoisen Eastern Promisesin viimeksi ohjanneen David Cronenbergin näkemys kahden psykoanalyysin isän välisestä mielten mittelöstä on harmaa ja lohduton. Se ei keksi tyhjästä suurta jännitystä, vaan luottaa hienovaraiseen ja dialogivetoiseen henkilödraamaan. Tyylillinen eheys kostautuu tiettynä pidättyväisyytenä.
John Kerrin kirjaan ja Christopher Hamptonin sen pohjalta tekemään näytelmään perustuvan A Dangerous Methodin varsinainen päähenkilö on sveitsiläinen analyyttisen psykologian perustaja Carl Gustav Jung (Michael Fassbender), joka ottaa hoitoonsa mieleltään järkkyneen nuoren Sabina Spielreinin (Keira Knightley). Pakko-oireista kärsivä Spielrein avautuu terapeutilleen lapsuutensa traumoista, joihin liittyy tukahdutettuja seksuaalisia haluja.
Lääkärin ja potilaan välinen suhde saa vaarallisia sävyjä, kun Spielrein tuntuu kiintyvän auttajaansa ja myöhemmin opettajaansa. Psykiatrin urasta itsekin haaveileva potilas viettää yhä enemmän aikaa Jungin kanssa samalla kun tämän vaimo, Emma Jung (Sarah Gadon), kaitsee kotona alati kasvavaa lapsikatrasta.
Jungin ja Wienissä asuvan Sigmund Freudin (Viggo Mortensen) välinen suhde on kitkainen. Jung tunnistaa Freudin oppi-isäkseen ja osoittaa tätä kohtaan aluksi varauksetonta ihailua. Ajan kanssa käy kuitenkin ilmeiseksi, etteivät Freudin ajatukset ihmismielestä käy yhteen Jungin teorioiden kanssa. Freud tuntuu perustavan kaiken (tukahdutettuun) seksuaalisuuteen ja selittävän sillä koko inhimillisen toiminnan kirjon.
Elokuva etenee maltillisesti, eikä sen draamassa ole mitään liioiteltua tai suureellista. Jännitteet rakentuvat Jungin ja Freudin väliseen taistoon, joka purkautuu pitkällisten keskusteluiden ja kirjeenvaihdon kautta. Käsikirjoitus on hahmovetoinen, ja Fassbender ja Mortensen ovat jäykkiin osiinsa erinomaiset valinnat.
Keira Knightley taas Spielreinina jakaa varmasti mielipiteet. Ihailtava on tapaa, jolla hän antautuu roolilleen ja tulkitsee traumojen piinaamaa nuorta naista äärimmäisen fyysisellä tavalla. Katsoja pakotetaan kiusaantuneena katsomaan rumasti vääntelehtivää Knightleyta, kun tämä kertoo varhaislapsuutensa seksuaalisista kokemuksista.
Tämä vaivaantuneisuus herättää tunteita tavalla, johon muu elokuva ei kykene. A Dangerous Method on kiehtovasta aiheestaan ja vahvoista näyttelijäsuorituksistaan huolimatta varsin kalsea. Ruumiskauhun mestarilta olisi lupa odottaa tummempia sävyjä ja dynaamisempaa kerrontaa.
Suurin ongelma on lopulta se, ettei elokuva oikein tiedä, mihin keskittyä. Psykoanalyysin kaltaista aihetta on vaikea vangita filmille, ja vaikka Jungin ja Freudin väliselle viestinvaihdolle suodaan paljon tilaa, ei se lopulta tunnu johtavan oikein mihinkään. Lopputulos on teknisesti huoliteltu ja ajankuvaltaan komea, mutta sydämeltään halju filmatisointi.
A Dangerous Method -elokuvan traileri
Filmtrailer.com