A Perfect Day

6.1.2016 08:56
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 08.01.2016

Fernando León de Aranoa tarttui yhteen viime aikojen väkivaltaisimmista konflikteista ja sai aikaiseksi… komedian? Olettaen siis, että pitää lihavien, kuolleiden tyyppien pudottamista kaivoon hauskana, mitä mieltä emme tietenkään ole. Ok, ehkä vähän.

Vuonna 1995, jossain Balkaneilla. Jumalan selän taakse jugurtista ja kuivasta huumoristaan kuuluisaan paikkaan jämähtäneillä, Mambrún (Benicio Del Toro) johtamilla avustustyöntekijoillä on erikoinen haaste – kaivossa hiljalleen mätänevä erityisen kookas ruumis. Estääkseen seudun viimeisimpien vesilähteiden lopullisen saastumisen, ryhmä lähtee epätoivoiselle matkalle etsimään… köyttä. Se osoittautuu huomattavasti hankalammaksi hommaksi kuin olisi voinut kysellä, eikä ainoastaan kaikkialla vaanivien maamiinojen vuoksi. Sota on ehkä ohi, mutta ilmeisesti kaikki eivät ole siitä kuulleet.

Mahtavaniminen espanjalaisohjaaja ei ole ensimmäistä kertaa asialla yhteiskunnallisten asioiden kimpussa. Hänen vuoden 2002 hellä draamansa Maanantain auringossa onnistui kertomaan Espanjan työttömyydestä enemmän kuin useimmat sormea heristävät dokumentit yhteensä. Aranoan sinänsä kunnioitettavasta, Lääkärit ilman rajoja -veteraani Paula Fariasin kirjaan perustuva englanninkielinen debyytistä puuttuu jotain mitä hänen aikaisemmassa elokuvassaan oli rutkasti: vaivatonta keveyttä. Suoraviivaudesta ja aina tervetulleesta hirtehishuumorin suosimisesta huolimatta A Perfect Day tuntuu hieman väkinäiseltä.

A Perfect Day ei silti ole täysin toivoton – parhaimmillaan se tuo mieleen elokuvan M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala. Mutta siinä missä Robert Altman pystyi ottamaan askeleen taaksepäin ja antamaan tarinalle tilaa kertoa itse itsensä, Aranoa ei osaa rentoutua. Jatkuvan korkeaoktaaniseen soundtrackiin turvautumisen perusteella hän todella haluaa katsojan ymmärtävän pointtinsa. The Velvet Undergroundia ja Gogol Bordelloa sisältävää musiikkimakua ei voi moittia, mutta jokaikisen tunteellisen kohtauksen säestäminen ironisella laululla käy nopeasti rasittavaksi.

Samaa voi sanoa hätäisesti hahmoteltujen hahmojen jatkuvasta vähemmän uskottavasta jutustelusta – käsikirjoitus ei ole niin syvällinen tai hauska kuin se haluaisi uskoa. Del Torolla ja hulvattomalla Tim Robbinsilla (joka olisi voinut harhailla paikalle suoraan Hot Shots! -komedian kuvauspaikalta) sentään tuntuu olevan hauskaa, mutta mitä vähemmän sanotaan ryhmän naispuolisia jäseniä näyttelevistä Mélanie Thierrysta ja ex-Bond-tyttö Olga Kurylenkosta sen parempi. ”Mallit ilman rajoja -järjestöstäkö sinä tänne tulit?”, Robbins äyskäisee viimeksi mainitun nähdessään ja on oikeassa – häikäisevä Kurylenko näyttää eksyneen matkalla Voguen kuvauksiin.

Franz Kafka totesi aikoinaan, että jokainen vallankumous katoaa ja jättää jälkeensä vain uuden byrokratian limajäljen. Se näkyy myös A Perfect Day -elokuvassa, jossa parhaimpienkin aikomusten on noudatettava protokollaa. Aranoa esittelee ihmisiä, jotka ovat lakanneet uskomasta kykyynsä muuttaa asioita. Ruumis kaivossa on symboli heidän epäonnistumiselleen. He voivat siirtää sitä sen verran, että voivat tuntea itsensä tarpeellisiksi, mutta siinä se yhä on, myrkyttäen kaiken ympärillään. Silti he yrittävät. Jos heidän välillään vain olisi kemiaa, siitä olisi voinut tulla ratkiriemukasta.

 

A Perfect Day -elokuvan traileri

Lisää luettavaa