Aerobics – A Love Story voisi olla vammaisaiheella ratsastava sepustus tai kiusaannuttava draamakomedia kuten Napoleon Dynamite. Mutta se on yksinkertaisesti tarina sielujen kohtaamisesta. Se ei diagnosoi hahmojaan eikä kohtele niitä turhin silkkihansikkain.
Elokuvan avaa kohtaus pitchaustilaisuudesta, jossa Janne esittelee viimeisintä ohjelmaideaansa televisiomoguleille. Tilaisuus on enemmän kuin vain kömpelö – se on piinallinen à la Roy Andersson. Samaan aikaan Helen etsii sopivaa asuntolaa kehitysvammaiselle siskolleen Marialle. Aikuiset siskokset asuvat yhdessä, sillä Helenin mielestä Maria vaatii jatkuvaa valvontaa. Netissä tutustuneiden Marian ja Jannen onnistuu kuitenkin tavata salaa – ja rakastua.
Aerobics – A Love Story on lyhytelokuvamainen – eikä se kestäkään kuin runsaan tunnin, mutta siltikin se tuntuu hiukan venytetyltä. Toisaalta esimerkiksi vaatimaton budjetti istuu elokuvan tyyliin hyvin. Aerobics kuvaa aihettaan intiimisti ja tunnelmoiden. Se myös väistää taitavasti luomasta toiseuden näkökulmaa jopa siitä huolimatta, että siinä nähdään elokuvahistorian realistisimmat aerobic-kohtaukset. Ihmisarvoon ei tarvita muuta kuin ihminen.