CIA:n todellisesta, pitkään salatusta Argo-pelastusoperaatiosta kertova elokuva on autenttisuutta henkivä jännitysdraama.
Vuoden 1979 lopulla iranilaiset militantit kolkuttelevat Yhdysvaltain suurlähetystön portilla. Vihainen väkijoukko vaatii Yhdysvaltoja palauttamaan kansannousua Amerikkaan paenneen diktaattorin. Vieraan pääjehun suojelu on selviö, olihan Irania rautaisella otteella hallinnut herra päässyt asemaansa Yhdysvaltojen avustuksella.
Militantit valtaavat lähetystön ja ottavat työntekijät panttivangeiksi. Kaikki paitsi kuusi pakenemaan ehtinyttä yhdysvaltalaista, jotka löytävät turvapaikan Kanadan suurlähettilään kotoa.
Seuraa kuukausia kestävä pattitilanne. Kuusi pakenijaa eivät uskalla astua asunnosta ulos paljastumisen ja mestaamisen pelossa. Samalla merten yli kiirii tieto siitä, että iranilaiset saattavat hetkenä minä hyvänsä selvittää silputtujen arkistopapereiden seasta, että lähetystössä on työskennellyt enemmän pahaisia jenkkejä kuin on panttivankeja.
Koska lähetystön panttivankeja ei pysty vapauttamaan ilman sotilaallista selkkausta, kääntyy poliittinen koneisto kuuden paenneen hengen pelastamiseksi. Pelastusoperaatio amerikkalaisvihaa huokuvasta Iranista tuntuu mahdottomalta, kunnes noutojen erikoismies Tony Mendez (Ben Affleck) keksii huonoista ideoista parhaan: Luodaan tekaistu elokuvafirma ja uskotellaan viranomaisille, että kuusi paennutta ovat kanadalaisia elokuvantekijöitä tutustumassa tieteiselokuvan kuvauspaikkaan, Iraniin.
Joshuah Bearmanin oikeista tapahtumista Wired-lehteen kirjoittama artikkeli toimi pohjana Chris Terrion käsikirjoitukselle, josta Affleck itse ohjasi elokuvan. Ulkoisesti ajan hengen hyvin välittävää lopputulosta on dramatisoitu täpärillä jännityskohtauksilla, joten puhtaana faktana elokuvaa ei kannata niellä. Draamaelokuvaan on kuitenkin lisäyksillä saatu luotua paikoin huisin jännittäviä hetkiä, joita hieman irrallisiksi jäävät Hollywood-satiirit pilkkovat osiin.
Argo on Affleckin kolmas pitkä ohjaustyö. Aiemmin Affleck on ohjannut hyvin vastaanotetut rikosdraamat Gone Baby Gone (2007) ja The Town (2010). Argon jälkeen näyttääkin siltä, että yksitotisesta näyttelijästä on kehittymässä mainio ohjaaja. Erityisesti elokuvan aloittava historiikki ja sitä seuraava, liki dokumentaarisesti esitetty lähetystön valtaus ovat erinomaisia kohtauksia.
Valtaosan elokuvasta vievät pelastusoperaation suunnittelu ja toteutus eivät kuitenkaan yllä alkusysäyksen tasolle, vaan jäävät kuivakkaiksi ja toteaviksi. Viime vuoden Moneyball-urheiludraaman tapaan myös Argo on elokuva tapahtumista, ei henkilöistä, ja jää siksi kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta etäiseksi. Tunnelatausta rajoittaa myös se, että Iranin ja Yhdysvaltojen väliltä on vaikea valita taho, jonka puolesta hurrata.
Argon paras ansio on, että se tuo laajalti julki vähän tiedetyn operaation ja muistuttaa siitä, että Yhdysvaltojen sekoilut Lähi-Idässä eivät ole mikään uusi juttu. Poliittinen sanoma huomioiden ei ole yllätys, että elokuvan tuottajana on toiminut myös George Clooney (Syriana).
Argo -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa