Floridalaisella hiekkarannalla joukko sankarillisia hengenpelastajia valvoo auringonpalvojien turvallisuutta, pariutuu keskenään ja ratkaisee rikoksia ruskettuneiden ja lihaksikkaiden neitietsivien hengessä. On vuosittaisen uusien hengenpelastajakokelaiden testin aika. Sen seuraaminen tosin keskeytyy alkuunsa, koska Dwayne Johnsonin esittämän pelastusasemaa johtavan Mitch Buchannonin ja olympiamitalisti Matt Brodyn (Zac Efron) pitää päästä kinastelemaan. Eikä testillä muutenkaan ole väliä, sillä mukaan valitaan pari epätodennäköistä ehdokasta hyvän tsempin ansiosta.
Koko Baywatch-elokuva on täynnä vastaavia hetkiä, jolloin katsoja odottaa jotain juoneen liittyvää toimintaa, joka ei etene, koska hahmot ennemmin jauhavat potaskaa. Jotkut oletetut keskushenkilötkin, kuten Jon Bassin esittämä vähemmän timmi – ja siksi elokuvan pääasiallinen pilan kohde – alokasvahti unohdetaan välillä pitkiksi ajoiksi.
Pari kikkelivitsiä tuovat mieleen molemmat Luokkakokous-elokuvat, mutta jos niitä ei halua nähdä uudestaan englanniksi, niin on vaikea keksiä kenelle Baywatchia voisi suositella. Tuore Paskalakit pyörillä -sarjasovitus yritti jotain erilaista menemällä huumorissa ja väkivallassa törkyilyn ja splatterin ääripäihin. Baywatchin yhdistelmässä mennään niin komedian kuin toiminnankin suhteen juuri päinvastaisiin, tylsempiin suuntiin. Lopun sadistinen roiskuttelu tuleekin hieman yllätyksenä.
Siihen liittyen on mielenkiintoista seurata elokuvan diversiteettiä hahmojen kansallisuusgalleriassa. Mukana on hahmoja lähes kaikista kansalaisuuksista, mutta toisaalta keskusteluissa tuodaan jatkuvasti esille, että ihmiset kuuluvat eri rotuihin ja se vaikuttaa siihen mitä he saavat sanoa. Lisäksi, kun seuraa ketkä ovat tarinan ikävimmät tai ankeimmat hahmot – ja varsinkin ketkä kohtaavat ankean kohtalon – monimuotoisuus ei enää olekaan niin tärkeää.
Seth Gordon on aikaisemmin ohjannut mukiinmenevän Kaameat pomot -komedian ja umpikamalan Väärät paperit -elokuvan. Hän on rutiinitoimija, joka tekee periaatteessa toimivista konsepteista värittömiä, hajuttomia ja mauttomia komiteatuotteita.
Baywatch on vähän kuin koiranpentu, joka ulvoo öisin ja päivisin kuseskelee sisälle: aivoja raapivan raivostuttava, mutta silti sille ei voi olla kovin vihainen. Elokuvan taustalla ollut ysärisarja ei ollut mikään älyn jättiläinen sekään, ja jos menee katsomaan Dwayne Johnsonin elokuvaa, tuskin mitään Shakespearea odottaakaan. Silti elokuvasovitus tuntuu hukkaavan vähäisenkin potentiaalinsa menemällä koko ajan sieltä mistä aita on matalin.