Brooklyn

25.2.2016 12:58
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 26.02.2016

Saoirse Ronan saapuu Amerikkaan ja iskee ilmat pihalle. On lopultakin aika opetella miten hänen nimensä lausutaan.

On vuosi 1952. Eilis Lacey on jumissa pienessä irlantilaiskylässä edessään synkältä näyttävä tulevaisuus. Juuri kun näyttää siltä, että Eilisin on tyydyttävä tylsien paikallisten tanssien ja mihinkään johtamattoman työn määrittämään elämään, kaikki muuttuu täydellisesti. Ystävällisen papin ja rakkaan siskon ansiosta Eilis löytää itsensä New Yorkiin matkaavalta laivalta menolippu kädessään. Tietämättömyys edessä olevasta on täydellinen. Niin on myös hänen innostuksensa.

Kerrotaan tähän väliin salaisuus; syy siihen miksi jotkut kriitikot yhtäkkiä alkavat intoilla vuohipaimenista kertovista ukrainailaisista dokumenteista. Mitä enemmän elokuvia näkee, sitä vaikeampaa on löytää jotain todella omaperäistä. Silti, aina välillä, sekin ihme tapahtuu – jokin pieni elokuva onnistuu yllättämään täydellisesti. Valojen syttyessä istuu teatterissa ihmettelemässä mitä hemmettiä juuri tapahtui ja huomaa pitkästä aikaa unohtaneensa tehdä minkäänlaisia muistiinpanoja. Sanomattakin on selvää, että se on maailman paras tunne.

Amerikkaan saapumisesta on tehty paljon elokuvia vuoden 1988 komediaklassikosta James Grayn The Immigrantiin. Mikään niistä ei ole yhtä suloinen kuin Brooklyn. Menestyskirjailija Nick Hornbyn sovitus Colm Tóibínin romaanista on on todellinen helmi – hienostunut mutta vaatimaton ja uskomattoman koskettava. Ja tämän sanoo arvioija, joka huolimatta järjettömästä määrästä näkemiään elokuvia on itkenyt teatterissa ehkä kaksi kertaa – kumpikin niistä Up – kohti korkeuksia -avausjaksossa.

Kun Eilis kulkee Ellis Islandin porttien läpi, kuvaaja Yves Bélanger avaa oven uuteen maailmaan – kirkkaampiin väreihin, meluisampiin katuihin ja anonymiteettiin, jota arvostaa kasvettuaan vanhempien kyläläisten valvovan silmän alla. Samalla Eilis huomaa jämähtäneensä ajassa ja paikassa, sillä Brooklynissa menneisyys taistelee jatkuvasti tulevaisuuden kanssa. Toisaalta, jos Brooklynista poistaa näyttävän ajankuvan, se tuntuu esittävän kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia tässä ja nyt. Onko jättämäni elämä se, jota minun kuuluisi elää? Ja jos ei, mistä tiedän sen?

Brooklyn välttää hiuksenhienosti putoamasta nostalgian ansakuoppaan (Coney Island ei ole ollut näin puhdas sen jälkeen, kun hollantilaiset maahanmuuttajat asettuivat sinne), mutta se on paljon muutakin kuin suklaamakeinen nätissä kääreessä. Se elää ja hengittää – ja se on Saoirse Ronanin ansiota. Vapaana amerikkalaisen aksentin rasitteista hän heittäytyy tarinaan henkilöstä, joka hiljalleen löytää paikkansa maailmasta. Ronan sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden 13-vuoden iässä, mutta tämän suorituksen perusteella kaikki aikaisempi on ollut lämmittelyä. Pitkästä aikaa voi sanoa jonkun välittävän tunteita silmillään ja ilmaisu tuntuu oikeasti tarkoittavan jotain.

Vaikka tapahtumapaikasta tulee mieleen toinen 50-luvulle sijoittuva kaunotar, Carol, Brooklyn turvautuu herkempään siveltimeen sen laajojen melodraamavetojen sijaan. Brooklyn ehkä häviää palkintoehdokkuuksissa näyttävämmille kilpailijoilleen, mutta se jää taatusti mieleen.

 

Brooklyn -elokuvan traileri

Lisää luettavaa