Ali (Christina Aguilera) saapuu monen muun tähtikimalluksesta unelmoivan lailla Los Angelesiin, diivojen kaupunkiin, ja huomaa harhaillessaan kutsuvan valomainoksen. Kyseessä on Burlesque Lounge, näyttävää kabareeta anniskeleva pikkuteatteri, jonka punahehkuiseen ilmapiiriin Ali heti ihastuu. Ali tietää siltä seisomalta, että jonakin päivänä hän itse aikoo esiintyä samalla lavalla yhtä viehkoissa vetimissä.
Niin alkaa Tuhkimon sitkeä pyrkimys nousta maan raosta aina aurinkoon asti. Surkeasta tarjoilijan roolista käsin Ali elää burleskin huumaa ilta toisensa jälkeen, eikä jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä vakuuttaakseen klubin omistajan Tessin (Cher) todellisista taidoistaan. Haastetta luovat kateelliset tanssijattaret, klubin talousvaikeudet ja komea mutta varattu baarimestari Jack (Cam Gigandet).
Burleski on juoneltaan köykäinen, eikä elokuvaa kanna juuri muu kuin Aguileran ääni. Alin lopulta avatessa lauluhanat elokuva muuttuu musikaaliksi – tai paremminkin Christina Aguileran mammuttimaiseksi musiikkivideoksi. Faneille oivaa seurattavaa, muille aika ajoin pahasti piinaavaa, ylitulkittua show’ta, jossa varsinaista burleskia on vain nimeksi.
Burleski-termillä ratsastaminen huvittaa: Pussycat Dolls -tyyliset, Playboy-seksikkäät koreografiat langanlaihoine tanssitypyineen astuvat kauas siitä burleskista, joka korostaa hassuttelevan parodioivaa ja teatraalisen väkevää ilmaisun rehevyyttä. Toisaalta nykytermi neo-burleski antaa luvan mihin vain tulkintaan. Asut ovat eittämättä upeita, ja visuaalisesti elokuvan miljöö on näyttävä, joskin muovisen pintapuolinen: köyhtyvä burleskiklubi ei herää rähjäromanttiseen eloon.
Elokuvassa kaikki tapahtuu Aguileran ehdoilla ja hänen tähteytensä varjossa. Muiden näyttelijöiden – nimekkäidenkin – roolit jäävät keveiksi. Stanley Tucci näyttämömestarina ja Tessin oikeana kätenä loistaa ruudulla silloin, kun sille onnistuu pääsemään. Alan Cumming jää lähes täysin paitsioon drag-henkisenä juontajana, ja Alin kipakka kilpakumppani Kristen Bell ei saa kunnollista suunvuoroa lavalla tai sen ulkopuolella. Myös Cher saa katsella sivusta nuorempansa kimallusta parrasvaloissa – vaikkakin pari hienoa laulunumeroa myös Cheriltä on onnistuttu mahduttamaan Aguileran loisteen lomaan. Duettoa emme kuitenkaan kuule.
Elokuvassa hyvää on sen positiivinen naiivius ja kivan mielen tuomisen pyrkimys. Tässä on oiva treffielokuva nuorille pareille. Mitään kovin synkkää ei tapahdu, romanssia riittää ja ruma ankanpoikanen kuoriutuu kaikuvaääniseksi, peruukkipäiseksi joutseneksi.
Siru Valleala
Tähdet: ★★
Burleski – Traileri