Supersankarit aiheuttavat tuhoa yksin ja yhdessä, ja erityisesti Avengers-ryhmä on kunnostautunut tällä saralla. Heidän ensimmäisessä elokuvassaan taistelukenttänä oli New York, toisessa eurooppalainen Sokovian kaupunki. Captain America: Civil War -elokuvassa ryhmä metsästää terroristia Nigeriassa, ja takaa-ajo Lagosin kaduilla päättyy sekin siviilien vahingoittumiseen.
Yhdysvaltojen ulkoministeri ilmoittaa Tony Starkille alias Iron Manille (Robert Downey Jr.), että useat YK:n jäsenvaltiot ovat laatineet sopimuksen, jolla supersankarit alistetaan järjestön alaiseksi iskuryhmäksi. Myös Avengersien on allekirjoitettava sopimus tai ”jäätävä eläkkeelle”.
Osa sankareista näkee jollekin taholle vastuuvelvollisuuden hyvänä keinona hillitä ylenpalttista tuhoa. Osalle se kuitenkin näyttäytyy vain yrityksenä siirtää vastuuta ja mahdollisuutena tehdä Avengers-ryhmästä käsikassara tavoitteille, joita he eivät halua ajaa. Jo tämä asettaa ystävyksiä eri leireihin, mutta varsinaiseen yhteenottoon päädytään vasta, kun terroristi-isku asettaa kahdet erilaiset, omilla tavoillaan ymmärrettävät ja hyvät tavoitteet ja motivaatiot suoralle törmäyslinjalle.
Captain America -elokuvaksi mukana on valtava määrä supersankareita. Kyseessä ei kuitenkaan ole uusi Avengers-jatko-osa – muutenkin kuin sen takia, että ryhmän isot kanuunat Thor ja Hulk loistavat poissaolollaan. Elokuva käsittelee nimenomaan Kapteeni Amerikan (Chris Evans) suhdetta supersankariuteen ja sen tuomaan vastuuseen sekä maailmaan, jossa hän on muukalainen kymmenien vuosien takaa.
Valtavasta hahmomäärästä ja huimasta lähes kahden ja puolen tunnin kestostaan huolimatta Captain America: Civil War pysyy yllättävän hyvin kasassa ja kiinnostavana alusta loppuun. Vaikka erimielisyydet ratkotaan aina nyrkein ja asein, on mukana sopivasti pohdiskelua oikeasta ja väärästä maailmassa, jossa supervoimaiset yksilöt ovat yhteisöjä uhkaavia aseita. Varsinkin kun elokuva osoittaa, kuinka heitä voidaan manipuloida toimimaan väärin silloinkin, kun he uskovat tekevänsä oikein.
Vastakkainasettelu huipentuu loppupuolella mainiossa, kuin suoraan sarjakuvien sivuilta nostetussa sankarien keskinäisessä välienselvittelyssä. Poikkeuksellisesti avonaisella kentällä eikä bunkkerin uumenissa tai liikennekaahauksen keskellä tapahtuva kohtaus on sarjakuvalogiikallaan toimiva ja raikkaudessaan virkistävää vaihtelua. Se saa antamaan anteeksi tietokoneella toteutettujen nyrkkijuhlien muovisuuden, jota melko turha 3D korostaa.
Joukkotappeluun osallistuvat Avengersien lisäksi vuoden 2015 elokuvastaan tuttu Ant-Man (Paul Rudd) sekä uudet tulokkaat Marvelin elokuvauniversumiin: Tom Hollandin esittämä Spider-Man, joka saa jälleen yhden uudelleenkäynnistyksen ensi vuonna, sekä Black Panther (Chadwick Boseman), jolle on aikataulutettu ensimmäinen oma elokuva vuodelle 2018. Mainosmaisuudestaan huolimatta lisäjoukot piristävät menoa.