Eilisen kuiskaus on Studio Ghiblin toisen perustajan, ohjaajamestari Isao Takahatan ohjaama animaatio, joka on saanut ensi-iltansa Japanissa vuonna 1991. Se on kuitenkin jäänyt aiemmin julkaisematta Suomessa.
Elokuva kertoo 27-vuotiaasta tokiolaisesta toimistotyöntekijästä vuoden 1982 Japanissa. Taeko-niminen tyttö lähtee viettämään kesää Yamagataan maatalousapulaiseksi. Matkalla Taeko muistelee nuoruusvuosiaan ja askeliaan lapsuudesta teini-ikään. Elokuvan alkuperäinen nimi Omohide poro poro tarkoittaa ”pisaroittain esiin kumpuavia muistoja”.
Elokuvassa kuvataan millaista oli kasvaa Tokiossa 1960-luvulla nuorimpana kahden sisaruksen, kiltin äidin, hiljaisen isoäidin ja hyvin tiukan isän kanssa.
Elokuvassa käydään läpi yksityiskohtaisesti erilaisia lapsuudesta teini-ikään siirtymisen ongelmia ja sitä, miten pienetkin asiat voivat vaikuttaa lapseen hyvin suuresti. Hyviä esimerkkejä tästä ovat äidin tyytymättömyys Taekon matematiikan arvosanoihin tai siskon ilkeys Taekoa kohtaan, kun sisko ei suostu lainaamaan kiiltolaukkuaan pikkusisarelleen. Elokuva ei kerro huonosta lapsuudesta, vaan enemmänkin pienistä hetkistä ja tapahtumista, jotka unohtuvat myöhemmin, mutta jäävät kuitenkin elämään sisimmässämme.
Tarina on nivottu hyvin kahdessa aikatasossa tapahtuvaksi elokuvaksi. Kun Taeko on matkustamassa maalle kesäksi nykyhetkessä, nähdään takaumia hänen nuoremmasta minästään 60-luvulla. Tapahtumat erottaa hyvin toisistaan, ja elokuvassa nähdään selvästi, milloin ollaan nykyhetkessä ja milloin hypätään 60-luvulle.
Eilisen kuiskaus eroaa Ghibli-studion toiminnallisemmista elokuvista, sillä se on rauhallinen ja tarina etenee hitaasti. Se voi tuntua pitkäveteiseltä, jos sitä vertaa vaikka Hayao Miyazakin ohjaamaan elokuvaan Laputa – linna taivaalla, joka on hyvin tapahtumarikas – ainakin jos pitää enemmän jännäreistä ja fantasiaelokuvista. Tarinaan pääsee mukaan vasta loppumetreillä, kun nuori Taeko opastaa aikuista Taekoa tekemään oikean päätöksen. Toisaalta Taekon tapa nähdä asiat hyvin yksityiskohtaisesti on toteutettu hyvin, ja maaseudun maisemat on kuvattu kauniisti.
(EPISODI/Sini Pirttikangas)