Eisenstein in Guanajuato

4.9.2015 10:45
MAA / / / / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 04.09.2015

Aina yhtä rienaava Peter Greenaway keskittyy ”kymmeneen päivään, jotka järisyttivät Eisensteinia”. Varoituksen sana: Odessan portaita pomppivien lastenvaunujen sijaan tarjolla on anaaliseksiä Meksikossa. Voi esiin. Vai oliko se oliiviöljyä?

Pitkän ja lupaavan kosiskelun jälkeen juhlittu venäläisohjaaja Sergei Eisenstein tulee tylysti torjutuksi Hollywoodissa. Sosialistisen kirjailija Upton Sinclairin rohkaisemana hän matkustaa vuonna 1931 Guanajuatoon työstämään uutta eepostaan ¡Que Viva Mexico! Hän ei aavista, että hänen komea oppaansa Palomino Cañedo (Luis Alberti) ja vilkkaiden meksikolaiskatujen päivittäinen humalluttava sekoitus Erosta ja Thanatosta muuttavat hänen suojatun elämänsä lopullisesti. Eisenstein jättää työt kesken ja sukeltaa uuteen sensuaalisuuteen, jota on yrittänyt tukahduttaa vuosia. Kaikki eivät siitä tietenkään ilahdu.

Peter Greenaway on pitkän uransa aikana onnistunut loukkaamaan lähes kaikkia tällä planeetaalla, ja nyt näyttää siltä, että hän on ottanut kohteekseen Putinin konservatiivisen Venäjän. Hänen hävyttömyyttään on ihailtava. Karhuilla ratsastavat machot tuskin arvostavat teoriaa, että heidän kansallisen ikoninsa elämän käännekohta ei ollut bolshevistinen vallankumous vaan takaportin neitsyyden menettäminen naimisissa olevalle meksikolaismiehelle. Mitä Isä Aurinkoinenkin sanoisi?

Greenaway ei usko kansallisiin ikoneihin. Kuvauksillaan Darwinista ja Rembrantista hän on osoittanut, ettei halua asettaa ketään jalustalle. Hän haluaa kaataa heidät ja tunkea venäjän lipun heidän ei enää neitseellisiin anuksiinsa. Kirjaimellisesti. Ja hän tekee sen niin uhmakkaasti, että koko elokuvan ajan on helppo kuvitella kuulevansa hänen hykertelynsä.

Klovnimaisessa Elmer Bäckissä Greenaway on löytänyt rikostoverin. Vaikka suomalaisnäyttelijä muistuttaa Eisensteinia enemmän Eraserheadin Jack Nancea, mikä tekee iloisesta anarkiasta jotenkin asiaan kuuluvaa, hän panee peliin kaiken – ja kaikkensa. Hän viettää enemmän aikaa ilman vaatteita kuin Magic Mike ja käy keskusteluita… peniksensä kanssa. Sitä voi jo pitää omistautumisena.

Ulkoisesti Eisenstein in Guanajuato on Greenaway-alokuva nopeine leikkauksineen, jaetun ruudun asetelmineen à la Abel Gance ja mausteeksi mukaan heitettyine arkistomateriaaleineen. Toisin kuin hänen viimeisimmät, älyllisyydessään kliinisen kylmät työnsä, uutuus on myös hyvin leikkisä. Ehkä se johtuu Etelä-Amerikan ilmastosta. Tai siitä, että hän vaikuttaa aidosti pitävänsä hämmentyneestä päähenkilöstään. Ei voi välttyä ajattelemasta, että Greenaway nauttii elokuvastaan enemmän kuin yleisönsä. Mutta eikö kompromissejä kaihtelevimman brittiohjaajan tapauksessa ole aina ollut niin?

Greenaway on usein sanonut, ettei halua kertoo tarinansa. Ennemmin hän haluaisi rikkoa kerronnan rajoja. Kerskailevista visuaalisuuksista huolimatta Eisenstein in Guanajuato on yksinkertainen kertomus itsensä löytämisestä rakkauden kautta. Kukapa olisi uskonut, että railakkaan kiusankappaleen sisältä löytyy moinen pehmo. Toivottavasti myös venäläiset oivaltavat sen.

 

Eisenstein in Guanajuato -elokuvan traileri

Eisenstein in Guanajuato -elokuvan virallinen trailer from B-Plan Distribution on Vimeo.

Lisää luettavaa