Mitä jos voisit muuttaa yksin maailmanhistorian kulkua, mutta se jäisi kolmentoista minuutin päähän?
Tätä pääsi pohtimaan saksalainen Georg Elser 8. marraskuuta vuonna 1939, kun hän jäi kiinni Hitlerin murhayrityksestä yrittäessään ylittää rajan Sveitsin puolelle mukanaan todistusaineistoa iskusta. Kuten historiasta hyvin tunnetaan, jäi attentaatti vain yrityksen asteelle.
Elser oli kotoisin pienestä Königsbronnin kylästä. Hän oli puuseppä ja pasifisti, joka toimi myös muusikkona ja oli taitava rakentamaan mekaanisia laitteita, kuten kelloja. Hän ei kuulunut kommunistiseen puolueeseen, mutta sympatisoi heitä vahvasti. Elser vietti perheineen huoletonta elämää kylässään, mitä nyt viinaanmenevä isä aiheuttaa harmia. Elser on viettänyt aikaa myös muualla, kuten Sveitsissä, eikä ole siis aivan tynnyrissä kasvanut. Huikentelevainenkin hän on luonteeltaan, ja erityisesti hän on mieltynyt naituihin naisiin.
Vähitellen Saksan poliittista ilmastoa alkaa synkentää natsien voimistuva kannatus. Natsit ja kommunistit ottavat rajusti yhteen. Niin käy myös Königsbronnin kylässä, pienemmässä mittakaavassa tosin. Kun natsit saavat lopulta voittonsa valtiopäivävaaleissa ja nousevat valtaan, alkaa todella tapahtua. Kommunisteja vangitaan ja avoin antisemitismi ei jää keneltäkään huomaamatta. Mutta kun Hitler puolueineen lupaa vahvaa kansakuntaa ja aineellista edistystä, juuri ketään ei tunnu haittaavan moiset yksityiskohdat.
Elserille meno ei maistu, ja hän päättää tehdä asialle jotain. Liian moni hänen ystävistään on joutunut keskitysleirille poliittisen mielipiteensä vuoksi, eikä suuntaus näytä menevän kohti parempaa. Hän valitsee kohteeksi valtakunnanjohtaja Hitlerin ja tämän lähipiirin. Paras tilaisuus olisi joka vuosi 8. marraskuuta Münchenin Bürgerbraukellerissä pidettävä muistojuhla, jossa kunnioitetaan vuoden 1923 niin kutsuttua olutvallankaappausta.
Tilaisuuden turvallisuudesta vastaa puolue eikä poliisi, joten se olisi verraten helppo toteuttaa. Suunnitteluineen ja valmisteluineen Elserillä kesti hankkeen toteuttamiseen noin kaksi vuotta. Alkaneesta sodasta ja sääoloista johtuen Hitler ei puhunutkaan tottua kahta tuntia, vaan vajaan tunnin ja näin tuli pelastuneeksi. Isku vaati kuitenkin kahdeksan ihmisen hengen.
Elser: yksin Hitleriä vastaan on Hitlerin viimeisistä hetkistä kertovalla elokuvalla Perikato (2004) itsensä maailmankuuluisuuteen nostaneen Oliver Hirschbiegelin ohjaustyö. Se on näyttävä ja pieteetillä tehty varma teos, joka toimii kautta linjan hienosti niin näyttelijöidensä kuin ajankuvansa suhteen. Kerronta etenee kahdella linjaa. Toisaalla näytetään Elserin pidätys ja attentaatin julmakin tutkinta, sekä toisaalta olosuhteet, jotka veivät kohti iskua.
Vaikka kaikki on kohdallaan ja kerrontaan eläytyy, jättää elokuva silti hieman ulkokohtaisen olon. Sama vaivasi myös ohjaajan edellistä teosta Diana (2013), joka kertoi Walesin prinsessa Dianasta.