Antiikin aika ja välimerellisten kulttuurien mytologiat ovat viime aikoina olleet suosittuja elokuvien aiheita. Lyhyen ajan sisällä on nähty niin roomalaista kaupunkia kohdanneesta tuhosta kertova Pompeji, Kreikan ja Persian välisestä sodasta kertova jatko-osa 300: Imperiumin nousu kuin The Legend of Hercules, joka ei edes ohjaajastaan Renny Harlinista huolimatta päässyt meillä valkokankaille. Paremmin täkäläisillä leveysasteilla kävi Brett Ratnerille, jonka Hercules pääsi teattereihin asti. Täytyy kuitenkin sanoa, että Harlinin syyskuussa kotiteatterijulkaisun saavan teoksen täytyy olla melkoisen huono, jos se laadullisesti jää Ratnerin teoksen jalkoihin.
Steve Mooren 2000-luvun Hercules-sarjakuviin perustuvassa elokuvassa on mielenkiintoinen lähtökohta. Siinä Hercules on väkivahva palkkasoturi, joka on ryhmänsä kanssa tietoisesti muokannut itselleen imagoa Zeus-jumalan yliluonnollisen voimakkaana poikana. Mitä enemmän viholliset pelkäävät vastustajaansa, sitä vähemmän tämän itse täytyy tehdä mitään asioiden eteen.
Hercules ystävineen palkataan Traakian kuninkaan armeijan kouluttajiksi hyökkääjää vastaan. Vihollisella huhutaan olevan maagisia voimia ja apunaan taruolentoja. Tarkoitus on kohentaa kokemattoman armeijan heikkoa henkeä myyttisen sankarin esimerkin avulla. Lopulta puolijumalankin on fyysisten urotekojen lisäksi tehtävä myös moraalisia ratkaisuja.
Vakavan ja fantastisen yhdisteleminen on vaikea taitolaji. Samaan aikaan Herculeksen kanssa meillä ensi-iltaan tullut Lucy onnistuu siinä: totaalinen päättömyys ja ryppyotsainen vakavuus muodostavat kirjaimellisesti älyttömän viihdyttävän paketin. Herculeksessa fantasiahahmon vakava pohdinta tuntuu johtavan koko elokuvan kuolettumiseen: siinä ei aihepiiristä huolimatta ole juuri minkäänlaista seikkailun tuntua, ja huumorikin on kuivaa. Huolimatta yhdestä onnistuneesta taistelujaksosta spektaakkeli tuntuu pitemmän päälle jopa tylsältä, eikä mahtipontisen laahaava rytmitys auta sinänsä komeita kuvia.
Ratner on epätasainen ohjaaja. Hänen parhaita töitään ovat humoristiset Rush Hour -toiminnat, ja onpa hän pari melko toimivaa jännityselokuvaakin tehnyt. Toisaalta hän on vastuussa X-Men-elokuvasarjan lähes tuhonneesta Viimeisestä kohtaamisesta ja Ben Stiller -komediasta Tower Heist. Herculeksessa hänen heikkoutensa sopivien painotusten löytämisessä tuntuvat suorastaan korostuvan.
Onneksi Dwayne Johnson sentään on fyysisesti mitä sopivin Herculeksen – niin myytin kuin miehen – rooliin, ja hänellä on tukenaan taitavia veteraaninäyttelijöitä, jotka suoriutuvat juonen matalaotsaisuuksistakin rimaa hipoen. Valitettavasti Johnson ei nyt pääse pelaamaan sympaattisella huumorintajullaan, vaan joutuu ainoastaan patsastelemaan.
Hercules -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa