Hotel Transylvania 2

15.10.2015 15:07
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 16.10.2015

Kreivi Dracula pyörittää mörköystävällistä hotellia kotimaassaan Transilvaniassa, kaukana ennakkoluuloisten ihmisten valkosipulikimpuista ja heinähangoista. Hotellin asiakaskunta on sivistyneesti ilmaistuna värikästä. Isojalan, muumion, Frankensteinin hirviön ja ihmissusien lauman majoittaminen samaan rakennukseen vaatii joustavuutta ja hyviä hermoja.

Vuonna 2012 ilmestynyt animaatio Hotelli Transylvania sai paljon irti klassisista kauhuhahmoista. Elokuvassa oli pakollisen mekastuksen lisäksi osuvaa hupaisuutta ja aitoa lämpöä. Jatko-osa toimii itsenäisesti – lähinnä siksi, että siinä ei ole saatu toistettua juuri mitään ensimmäisen elokuvan onnistumisista. Hahmoilla ei ole mitään uutta sanottavaa tai annettavaa. Draculan tytär Mavis on mennyt naimisiin hotelliin eksyneen ihmispojan, Jonathanin, kanssa. Vampyyripappa on jo oppinut sietämään hömelöä vävyään. Sen sijaan pariskunnan jälkikasvu ei aivan vastaa odotuksia.

Asetelma on jatko-osille tuiki tyypillinen tapahtui-kaksi-vuotta-myöhemmin. Mavis on ylihuolehtiva äiti, joka yrittää rystyset valkeina kasvattaa lapsensa tasapainoiseksi, varttuupa tästä sitten ihminen tai vampyyri. Mavis päättää, että Dennis-pojan voisi olla parempi kasvaa ihmisten asuttamassa kaupungissa. Nuoret vanhemmat lähetetään tiedusteluretkelle ja parisuhdelomalle Kaliforniaan. Samalla Dracula ja kumppanit saavat tilaisuuden ryhtyä setäporukalla tekemään Dennis-pojasta täysveristä vampyyria.

Elokuvan ohjaaja, Tehotyttöjäkin tehnyt Genndy Tartakovski pitää rytmin kelvollisesti hyppysissään. Tarina vain on tylsä ja epähauska. Kenties jonkun olisi pitänyt estää Draculan äänenä toimivaa Adam Sandleria kajoamasta sketsiveteraani Robert Smigelin (Late Night with Conan O’Brien, Saturday Night Live) käsikirjoitukseen.

Hotelli Transylvanian teemat ovat toki mitä ajankohtaisimpia: kenen kulttuuri, tavat tai olemus ovat niitä oikeita? Onko rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista? Draculan vanhoillinen isä paheksuu poikansa majatalobisnestä. Kutsutaanpa paikkaa jopa “ihmistenhalaajahotelliksi”. Tuoreita näkökulmia monimuotoisuuteen ei kuitenkaan tahdo löytyä. Mavisin appivanhemmat jäävät paperinohuiksi sivuhahmoiksi, vaikka esimerkiksi ihmisten omituisista tavoista olisi varmasti irronnut mällättävää. Periamerikkalaisen anopin väkinäisellä hymyllä kuorrutettu “hyväksyntä” eli pinnistellyn kohtelias erilaisuuden sietäminen sentään nostattaa viihdyttäviä myötähäpeän väristyksiä. Meidänkin lähiössä asuu niitä, Linda-mummi vakuuttaa. Perheen linja johtaa eräänlaisiin omalaatuisiin blackface-bileisiin pikku-Dennisin viisivuotissyntymäpäivien kunniaksi.

Nuorille katsojille Hotel Transylvania 2 edustaa Suomessa suhteellisen vähälukuista lasten kauhukomediaa. Makaaberi huumori ja ällöt yksityiskohdat hauskuuttavat, mutta esimerkiksi intertekstuaalisuudella ei irrotella kuin nimeksi

Hotel Transylvania 2 -elokuvan traileri

Lisää luettavaa