Golyam Derventin pikkuruinen kylä sijaitsee eteläisessä Bulgariassa aivan Turkin rajalla. Sen takia kylää on kutsuttu jo vuosisatoja Suureksi portiksi muinaisen Ottomaanien valtakunnan ja Euroopan rajalla. Kuten hyvin tiedetään, loppukesästä 2015 tuo raja vuosi kuin seula satojentuhansien turvapaikanhakijoiden pyrkiessä Euroopan Unionin alueelle.
Aina luotettava ja tunnollinen kylän postimies Ivan näkee kierroksellaan, kun epätoivoiset sielut yrittävät vältellä rajaviranomaisia. Ivan soittaa rajapoliisille havainnoistaan, mutta tuntee suurta empatiaa näitä ihmisiä kohtaan. Ivanilla on haave. Hän haluaa pyrkiä kylänsä pormestariksi ja saada rappiolle joutuneelle kotiseudulleen uusia asukkaista Syyrian pakolaisista.
Kylässä asuu enää noin neljäkymmentä asukasta, joiden keski-ikä on reilusti yli 60 vuotta, kun ennen siellä asui jopa 500 ihmistä töitä tehden. Ivanin mielestä uudet tulokkaat Lähi-Idästä toisivat kylään taas eloa ja lasten jalkojen ääniä.
Ivan ei ole ainoa, joka tavoittelee ilmeisen himoittua postia. Elähtäneeltä rokkarilta näyttävä työtön, äitinsä luona asuva Halchev näkee tulevaisuutensa kylän päällikkönä. Hän edustaa kommunisteja, joiden suomalla tuella hän voi tarjota äänestäjilleen grilliruokaa. Halchev ei todellakaan halua ulkopuolisia pilaamaan kylän muuten hyvää meininkiä. Ainoa, joka heiltä, työn lisäksi, puuttuu on internet. Hän tuntuu olevan ainoa, jota tuo massiivinen puute kylässä vaivaa. Hän, kuten moni muu kylässä, kaipailevat vanhoja hyviä aikoja, kun itäblokki Neuvostoliiton turvin oli voimissaan ja kaikki oli paremmin. Nuo ajat kylän kaikki asukkaat muistavat helpommin.
Golyam Derventin nykyinen pormestari on Vesa, nimestään huolimatta nainen. Vesa on patalaiska ja lähinnä pelailee tietokoneellaan toimistossaan. Kukaan ei tunnu olevan häneen tyytyväinen, mutta silti hänen pelinsä ei ole vaaleissa menetetty, vaikka hänellä ei ole juuri mihinkään mielipidettä saati kiinnostusta.
Hyvä postimies on Suomessa asuvan bulgarialaisen dokumentaristi Tonislav Hristovin kolmas Suomessa teatterilevityksen saanut elokuva. Kaksi edellistä kertoivat lemmenkipeistä bulgarialaisista sinkkumiehistä Suomessa. Myös Hristovin lyhyemmät dokumenttielokuvat ovat yhtä lukuun ottamatta kertoneet miehen kotimaasta. Sinänsä hienoa, että Bulgarian asia tulee meilläkin edistetyksi, mutta ehkä jokin muukin aihepiiri voisi olla vaihteeksi mukava. Ainoan kerran Hristov siirtyi pois mukavuusalueeltaan tv-dokumentilla Unelmien kulisseissa, joka kertoo andalusialaisesta entisestä elokuvakylästä.
Hyvä postimies on sympaattinen elokuva, joka piirtää aiheestaan ja kohteistaan inhimillisen kokoisen kuvan. Juuri mitään sen kummempaa oivallusta teos ei esittele ja on aavistuksen turhan pitkä. Tiivistäminen olisi tehnyt siitä vielä paremman.