Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

21.11.2016 14:41
MAA / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 23.11.2016

Harry Potter syöksyi tulipallon tavoin lasten, teinien, varhaisnuorten ja jopa aikuisten mieliin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Harry Potter ja viisasten kivi (1997) räjäytti pankin. Kirjaimellisesti. Kirjoja on sen jälkeen myyty yli 450 miljoonaa kappaletta 73:lla kielellä. Kirjailija J.K. Rowling tuskin edes haaveili tällaisesta suosiosta.

Harry Potter on myös viimeisin noitavainojen uhri, sillä muun muassa Yhdysvaltojen eteläosissa järjestettiin kirjarovioita ja harjoitettiin muutenkin hieman jo ehkä aikansa eläneitä keskiaikaisia kristillisiä tapoja. Paavi Benedictus XVI:kin totesi Potter-kirjojen jäytävän nuoren ”kristityn sielua ennen kuin se on ehtinyt kunnolla kehittyä”. On hieno havaita, että taide puhuttelee ihmisiä monin eri tavoin.

Melkein kaikkien rakastama Harry Potter saa nyt kuitenkin väistyä uuden maagikon tieltä. Lisko Scamander on nerokas vastaus Harry Potter -fanien pakolliselle ja ikävälle ikääntymiselle. Scamander, jota Eddie Redmayne aivan ihastuttavasti näyttelee, on vajaa kolmikymppinen taikuri, maagikko, nörtti, zoologisti ja tiedemies. Lisko on myös erään Harryn lempikirjan kirjoittaja. Hän on nimittäin kirjoittanut potterversumin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -tietoteoksen.

Scamander on luotu nerokkaasti puhuttelemaan meitä erilaisia ”nuoria”. Meitä, jotka edelleenkin haihattelevat elävänsä magiankylläisissä lapsuudenfantasioissa. Maailmoissa, joissa ihmeotukset, taikuus, pahuus ja outous elävät reaalimaailman rinnalla. Ja meitähän nykyään riittää, nuoria ja vanhoja. Enää ei tarvitse olla lapsi, jotta uskaltaa paeta tympeää arkea näihin multiversumeihin.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on maaginen seikkailu vuoden 1926 New Yorkissa (ja vähän muuallakin). Elokuva esittelee meille viisiosaiseksi uumoillun elokuvasarjan uudet sankarit: Lisko Scamander, Porpentina ”Tina” Goldstein (Katherine Waterston), Jacob Kowalski (Dan Fogler) sekä Queenie Goldstein (Alison Sudol). Mukana on myös koko joukko Amerikan Yhdysvaltain taikakongressin hahmoja, kotitonttuja, maahisia, kirskuristajia ja muita tyyppejä, joihin Lisko tutustuu metsästäessään karanneita ihmeotuksiaan pitkin Ison Omenan katuja. Samalla Lisko sotkeutuu kaupungissa tapahtuvien omituisten sattumusten tutkimuksiin.

Niin tosiaan, ne Ihmeotukset. Niitä elokuva ei ikävä kyllä esittele vielä kovinkaan montaa. Tapaamme muun muassa vesinokkaeläimeltä näyttävän taskuvarkaan sekä puolenkymmentä muuta otusta, joista jokaisella on pienempi tai suurempi rooli tarinassa. Toivottavasti näemme jatkossa enemmän näitä luomuksia, sillä ihmeotuksissa piilee sarjan todellinen potentiaali.

Ihmeotukset on visuaalisesti yksi hienoimpia fantasiaelokuvia viime vuosilta. New York on kuvattu oivallisesti maagisena kaupunkina. Sitä ei yritetäkään näyttää todellisena, vaan elokuva yhdistelee maagisperäistä fysiikkaa ja todentuntuisia lokaatioita.

Ihmeotukset on kokonaisuutena suorastaan häpeilemättömän kosiskeleva. Se on kuin nostalgiannälkäisiä potteristeja luokseen kutsuva seireeni, mutta onneksi se onnistuu tavoitteessaan löytää myös uusia katsojia, sillä nyt myös meillä vähän varttuneemmilla fantasiafaneilla on jonkinlainen samastuttava hahmo Redmaynessa. Lopputuloksena on ihailtavan fantastinen elokuva.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan traileri

Lisää luettavaa