Kaksikymmentä vuotta on kulunut Indiana Jonesin elämässä niin reaalimaailmassa kuin hahmon omassa pulp-seikkailumaailmankaikkeudessa sitten Viimeisen ristiretken. Arkeologiseikkailijasta on tullut seesteisempi yliopistoprofessori, mutta menneisyys ei irrota otettaan. Jones tempaistaan mukaan salaperäisten kristallikallojen metsästykseen, kun 1950-luvun Amerikan kommunistipainajaiset käyvät toteen neuvostoagenttien soluttautuessa maahan. 1930-luvun pelko fasismin maailmanvalloituksesta päivittyy uuteen: ydinsodan uhkaan.
50-luvun amerikkalaisista idylleistä seikkailu vie Etelä-Amerikan seikkailuihin, kun Indy selvittää salaperäisiä johtolankoja suuria voimia lupailevan aarteen perässä ja törmää uusiin ja vanhoihin tuttavuuksiin. Tärkein heistä on nuori kapinallinen, Mutt, joka moottoripyörineen tempaisee ”ukin” mukaansa. Pian kuitenkin on selvää, että nuorukainen itse tempaistaan vauhdikkaaseen maailmaan, jollaista hän ei ole voinut kuvitellakaan. Indiana Jones on palannut!
Harrison Ford onnistuu hyvin siirtämään vuosien tuoman charminsa myös hänet maailmantähdeksi tehneeseen rooliin. Nouseva tähti Shia LaBeouf yllättää positiivisesti koviksena, jonka rasviskuoren alla on fiksu ja herkkä nuori mies. Cate Blanchett lähestyy kunnianhimoisen neuvostoliittolaisagentin hahmoa kuin Oscar-roolia, tehden Irina Spalkostaan voimakastahtoisen, Indyn vastustajaksi sopivan karikatyyrikonnan. Valitettavasti kaikki muut roolit jäävät ilmaan leijumaan. Ray Winstonen ja John Hurtin hahmot jäävät täysin ilman pohjustusta, ja ensimmäisestä elokuvasta tuttu Karen Allen taas tuntuu niin ilahtuneelta mahdollisuudesta, että unohtaa näytellä.
Pienet puutteet, kuten sivuosien esittäjät, logiikan ja uskottavuuden puute sekä juonen heppoisuus eivät kuitenkaan pääse häiritsemään katselukokemusta, siitä meno ja meininki pitää huolen. Tosin monesti jo elokuvan aikana tulee mieleen, miten hölmö George Lucasin tarina on, mutta seuraava epäuskottava juonenkäänne pyyhkii asian jo mielestä, sen verran hyvin Steven Spielberg pitää kerronnalliset ohjakset käsissään. Typeryydet jäävät oivalluksen varjoon, kun tajuaa, kuinka ikävä Indiana Jonesia oikeasti onkaan ollut.