Ensimmäisessä pitkässä dokumentissaan Einari Paakkanen tutkii omaa elämäänsä syvemmältä kuin koskaan. Ja ei, Isäni tähtien takaa ei ole kauan odotettu jatko-osa elokuvalle Äitipuoli avaruudesta. Kukaan ei juo akkunestettä eikä piilottele silmällä varustettua lonkeroa muotikukkarossa. Kasari oli kyllä hienoa aikaa!
Einari Paakkasen Veikko-isä uskoo pystyvänsä parantamaan ihmisten syöpää, väittää nähneensä avaruusolentoja ja tietävänsä kuinka tuonpuoleiseen saa yhteyden. Tavallista settiä siis. Ei ihme, että nykyään Einarin on vaikea uskoa mihinkään vähänkin yliluonnolliselta tuntuvaan. Vaikka hän jo kyseenalaistaa jopa omat lapsuudenmuistonsa, hän ei koskaan ole avautunut isälleen epäilyistään. Ei ennen kuin nyt.
Aloitus on mahtava. ”Einarin lapsuus olisi voinut olla samanlainen kuin kenen tahansa suomalaispojan”, meille kerrotaan. ”Mutta kaikki muuttui, kun hänen isänsä koki valaistumisen ja alkoi kommunikoida ulkoavaruuden valo-olentojen kanssa.” Okei. Ihmiset tekevät outoja asioita keski-iän kriisissään – selkein esimerkki on triathloniin ryhtyminen vuosien taikinamaisen elämän jälkeen – mutta kaikki kalpenee edellä mainitun edessä.
Tutuista ihmisistä puhuminen voi olla ongelmallista. Vielä vaikeampaa se on, kun kyseessä ovat omat vanhemmat. Vuosien varrella on nähty ”henkilökohtaisia” dokumentteja, joilla a) ei oikeasti ole mitään kiinnostavaa sanottavaa tai jotka b) horjahtelevat hyväksikäytön puolelle ja saavat tuntemaan että on kuokkimassa jonkun perhepäivällisillä eikä vain voi poistua. Isäni tähtien takaa ei kuulu niihin. Paakkanen ei koskaan pilkkaa epätavallista isäänsä, hän tarkkailee. Kuin korostaakseen omia puutteitaan hän repii housunsa useammin kuin Jennifer Lopezin taustatanssija. Eli tosi usein.
Isäni tähtien takaa saattaa olla rakenteeltaan yksinkertainen ja rehellisesti puhuen se on helppo ohittaa, mutta se on yksi koskettavimmista elokuvista, joita Suomessa on tehty pitkiin aikoihin. Ei niinkään isän ja pojan tarina kuin huuto suvaitsevaisuuden puolesta (tai sanotaan kuiskaus, olemme kuitenkin Suomessa). Se tuntuu sanovan, että jos jokin asia tekee sinut onnelliseksi eikä vahingoita ketään, senkun menet ja teet niin. Vaikka se tuntuisi kuinka oudolta. ”Mikä tahansa rakkaus, jota voit saada ja vastaanottaa, mikä tahansa onni, jota voit näpistää tai tarjota, mikä tahansa väliaikainen ilo. Mikä vain toimii”, totesi Larry David eräässä Woody Allenin elokuvassa. Avaruusolentoja? Miksi ei? Mikä vain toimii.