John Wick: Chapter 2

GENRE ENSI-ILTA 10.02.2017 TÄHDET

Kaikki ensimmäisen osan nähneet tietävät jo valmiiksi, tulevatko he pitämään John Wick: Chapter 2:sta. Se ei petä odotuksia. Se koostuu samoista elementeistä kuin edeltäjänsä, mutta eeppisemmässä ja älyvapaammassa mittakaavassa.

Entisen palkkamurhaajan rooliin palaava Keanu Reeves hankkii elokuvan alussa autonsa vihdoin takaisin. Ensimmäisessä osassa ryöstetty Mustang oli päätynyt venäläisen rikollisorganisaation talliin, eikä John Wick tunne sitä noudettaessa yhtään armoa. Hän jättää jälkeensä jo ensimmäisillä minuuteilla raatokasan, jollaista ei kovinkaan usein näe syntyvän edes kokonaisen elokuvan aikana.

Wick luulee pääsevänsä vihdoin viettämään rauhallisia eläkepäiviään autonsa ja uuden lemmikkikoiransa kanssa. Oven taakse ilmestyy kuitenkin vanha tuttu, italialainen gansteri Santino D’Antonio (Riccardo Scamarcio). Wick on jäänyt hänelle verivalan vahvistamana velkaa ja Santinon mielestä on tullut aika kuitata maksu suoritetuksi.

Wickin viimeinen palkkamurha vie hänet Roomaan, jossa pelin henki muuttuu oleellisesti. Herrasmiessäännöillä pelaava Wick huomaa joutuneensa itse maailman parhaiden ammattitappajien iskulistoille.

Sivurooleissa nähdään Ruby Rosen näyttelemä mykkä henkivartia sekä alkuperäisenä Djangona muistettu Franco Nero. Edellisestä osasta tutut Ian McShane ja John Leguizamo palaavat kolmen vuoden takaisiin rooleihinsa.

Elokuvan juonella ei ole juurikaan merkitystä. Etusija on luovutettu itseoikeutetusti yksille viime vuosien näyttävimmistä toimintakohtauksista. John Wick: Chapter 2 on julkean brutaali väkivallan spektaakkeli.

Stuntmiehenä ja toimintakoordinaattorina aloittanut ohjaaja Chad Stahelski hoitaa hommansa mestarillisesti. Elokuva on täynnä näyttäviä, sulavia ja selkeitä tappelukohtauksia, jotka saavuttavat älyttömyydessään korkeamman huumorin tason. Leffassa ei langeta kuvaamaan taisteluja liian läheltä tai pilkkomaan niitä palasiksi leikkaushuoneessa, kuten useassa muussa modernissa toimintaelokuvassa.

John Wick: Chapter 2 käyttää kuitenkin lähes kaikki korttinsa heti alussa, eivätkä ensimmäisen toimintajakson jälkeiset rymistelyt vaikuta enää niin suurilta ja mahtavilta. Ihminen on nopea tottumaan.

Jossain vaiheessa tuntuu, että kaikki mielenkiintoinen on jo nähty, ja loppua kohti elokuva on vaarallisen lähellä lipsua puuduttavuuden puolelle. Kahden tunnin aikana nähdään niin monta luodin osumaa päähän, että viimeiset eivät tunnu enää miltään.

John Wick: Chapter 2 antaa silti kaiken minkä lupaa ja heittää kaupan päälle vielä muutaman hyvän one-linerin. Se on armotonta tykitystä niille, jotka tykkäävät jättää aivonsa narikkaan ja nauttia näyttävästä popcorn-viihteestä.