Kaivonkatsoja

Russell Crowen esikoisohjaus on näyttävä historiallinen draama, joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Kaatuneita poikiaan etsivän isän tarina lähtee käyntiin koukuttavasti. Loppupuolen melodramaattiset käänteet vähentävät elokuvan tehoa, mutta kokonaisuus on silti yllättävän hyvä.

6.5.2015 17:10
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 08.05.2015

Russell Crowe ei lähtenyt esikoisohjauksessaan harjoittelemaan pienimuotoisella elokuvalla, vaan Kaivonkatsoja on näyttävillä tuotantoarvoilla varustettu historiallinen draama. Oscar-palkitulla suosikkinäyttelijän onkin varmasti helpompi saada rahoitusta ja päteviä yhteistyökumppaneita projektilleen kuin tavallisen aloittelevan ohjaajan, etenkin kun hän itse myös näyttelee pääosaa ja saa tunnetuilla kasvoillaan markkinoitua elokuvaa.

Kaivonkatsoja sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Crowe esittää australialaista maanviljelijää nimeltä Joshua Connor, jonka kolme poikaa palvelivat liittoutuneiden joukoissa Gallipolin taistelussa Turkissa.

Gallipolin taistelu oli merkittävä tapahtuma Australian historiassa, sillä liittoutuneiden joukossa oli suuri joukko australialaisia ja uusiseelantilaisia sotilaita. Samoista tapahtumista kertoo myös Peter Weirin elokuva Gallipoli (1981), jossa näytteli nuori Mel Gibson. Taistelu oli liittoutuneille odotettua vaikeampi, ja lopputuloksena oli satojatuhansia kaatuneita.

Elokuvan alussa maailmansodan päättymisestä on kulunut pari vuotta. Connor ja hänen vaimonsa ovat saaneet kuulla, että kaikki heidän kolme poikaansa kaatuivat Gallipolissa, ja ruumiit jäivät taistelukentälle. Connorin vaimo ei pysty kestämään lastensa menetystä ja syyttää miestään tapahtuneesta. Connor päättää matkustaa Istanbuliin selvittääkseen poikiensa kohtalon ja palauttaakseen heidän ruumiinsa takaisin kotiin. Määränpäässä tehtävä vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta. Siviilejä ei edes päästetä entiselle sota-alueelle, vaan byrokraattinen brittiupseeri määrää Connorin palaamaan Australiaan.

Kaivonkatsoja perustuu osittain tositapahtumiin. Käsikirjoittaja Andrew Anastasios oli saanut käsiinsä brittiupseerin kirjoittaman sodanaikaisen kirjeen. Kirjeessä puhuttiin australialaisesta vanhasta miehestä, joka oli tullut etsimään poikansa hautaa Turkista. Kirjeen miehestä syntyi Russell Crowen roolihahmo.

Vaikka Gallipolin taistelu oli suuri tragedia australialaisille, ei turkkilaisia nähdä entisinä vihollisina, vaan tapahtumat esitetään molempien näkökulmasta. Kumpikin osapuoli koki elokuvan mukaan suuria menetyksiä, eikä siinä ollut varsinaista voittajaa. Connor löytää turkkilaisista alkuhankaluuksien jälkeen ystäviä ja liittolaisia. Turkkilainen upseeri auttaa Connoria epätoivoisessa tehtävässä. Connor käyttää apuna myös kaivonkatsojan kykyjään.

Etenkin alkupuolella tarina etenee suorastaan koukuttavasti, ja takaumia käytetään taitavasti. Hobitti– ja Taru sormusten herra -elokuvien kuvaaja Andrew Lesnie on taltioinut vaikuttavaa kuvastoa, kuten alkupuolella nähtävä kohtaus hiekkamyrskyssä.

Kerronnan tehoa häiritsee liiallinen melodramaattisuus ja väkinäiseltä tuntuva romanttinen sivujuoni. Siihen kuuluu sodassa miehensä menettänyt turkkilainen leskirouva, jonka emännöimässä hotellissa Connor asuu. Olga Kurylenkon (Quantum of Solace) esittämä Ayshe tuntuu ensin välttelevän ulkomaalaista vierasta, mutta on helppo arvata romanssin olevan väistämätön. Molemmilla tuntuu olevan yliluonnollisia kykyjä. Connor löytää hämmästyttävällä tavalla vesisuonet, kun taas Ayshe osaa ennustaa kahvinporoista. Täydellinen pari? Ehkä, mutta katsojasta aika tylsää.

Vähemmällä melodraamalla ja pienellä terävöittämisellä Kaivonkatsojasta olisi saanut erinomaisen kokonaisuuden, mutta silti se on esikoisohjaukseksi pätevää työtä, ja teatterista poistuu positiivisin mielin. Kiinnostavaa seurata, miten Crowen ohjaajanura tästä jatkuu.

Kaivonkatsoja -elokuvan traileri

Lisää luettavaa