Kätilö

2.9.2015 12:30
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 04.09.2015

Antti J. Jokinen aloitti uransa menestyksekkäänä musiikkivideoiden ohjaajana ja pääsi tekemään kansainvälisen jännityselokuvan The Resident (2009), jossa näyttelivät kaksinkertainen Oscar-voittaja Hilary Swank ja äskettäin kuollut näyttelijälegenda Christopher Lee. Kansainvälinen tuotanto oli pettymys sekä tekijöille että yleisölle, mutta Jokisen seuraava elokuva, Sofi Oksasen romaaniin perustuva Puhdistus (2012) oli komea näyttö siitä, että Jokinen hallitsee vakavan draaman teon.

Puhdistuksen jälkeen Jokinen tarttui toiseen kotimaiseen menestysromaaniin. Ehkä kyseessä on sattuma, mutta sekin kertoo lähihistorian traagisista tapahtumista vahvan naishahmon kautta. Katja Ketun vuonna 2011 ilmestynyt Kätilö on tarina suomalaisen naisen ja saksalaisen natsiupseerin rakkaussuhteesta Lapin sodan aikoihin.

Krista Kososen esittämä Helena on tarinan kätilö, jota kutsutaan Vikasilmäksi. Helena haluaa saada pestin Titovkan vankileiriltä, missä hän tutustuu Johann Angelhurstiin eli suomalaisittain Johannekseen. Lauri Tilkasen esittämä mies on SS-upseeri, mutta hän puhuu suomea, koska hänellä on suomalainen äiti. Helenan ja Johanneksen rakkaustarina syntyy poikkeuksellisissa oloissa, ja ehkä siksi siitä tuleekin niin vahva ja syvä.

Kätilö on kuvattu kauniissa pohjoisissa maisemissa, ja Rauno Ronkaisen kamera on taltioinut upeata kuvastoa. Toisaalta elokuvassa ei myöskään kaunistella. Elämä pohjoisessa on karua ja rumaakin. Näyttelijöiden kasvoilla näkyy uurteita ja rankan elämän jättämiä jälkiä.

Ketun romaaniin maailmaan on hieman vaikeata päästä sisälle, sillä siinä on monimutkainen rakenne ja useita kertojia. Elokuva on rakenteeltaan yksinkertaisempi, ja se tempaakin mukaansa heti ensi hetkiltä. Jokinen on dramatisoinut kirjan tapahtumat selkeämmäksi kerronnaksi. Kirjasta on väistämättä jäänyt aineksia pois, mutta se ei missään nimessä tunnu riisutulta.

Elokuvassa käytetään pohjoisen murretta samaan tapaan kuin kirjassa. Välillä siitä voi olla vaikea saada selvää, mutta se on hyvin autenttisen tuntuista ja luontevaa. Elokuvassa kuultavasta dialogista vastaakin kirjailija itse.

Suuri osa tapahtumista sijoittuu vankileirille. Siellä on Navetta-niminen osasto, jossa tehdään naisvangeille julmia lääketieteellisiä ihmiskokeita, joihin Helenakin joutuu ottamaan osaa. Niitä orkestroi leirin johtaja Herman Grödel (Tommi Korpela).

Varsinaisia taisteluita ei elokuvassa juuri nähdä, mutta mukana on muutama vaikuttava kohtaus, joissa pommit räjähtelevät niin, että se tuntuu katsomossakin. Ääniefektit ja ujeltavat luodit tuovat mieleen Pelastakaa sotamies Ryanin alkujakson. Pianonsoittokohtaus sateessa taas tuo mieleen Roman Polanskin Pianisti-elokuvan, ja itse asiassa musiikkikin on sama.

Krista Kosonen on elokuvan tähti. Hän on löytänyt Helenan rooliin sekä voiman että herkkyyden. Helena on yhtä aikaa roisi ja rohkea mutta myös epävarma ja monella tapaa ristiriitainen. Parhaan naispääosan Jussi-palkinnon voisi jakaa jo nyt.

Lauri Tilkanen sopii Johanneksen rooliin hienosti. Hänen olemuksessaan on jotain samaa kuin klassisten Suomi-filmin sankareissa, ja lisäksi hän on yksi tämän hetken lahjakkaimpia nuoria näyttelijöitä.

Tommi Korpelan rooli on ollut haastava, sillä toisin kuin Tilkasen esittämä Johannes, hänen esittämänsä SS-upseeri on täysin saksalainen mies, joka puhuu suomea murteella. Korpela on hypännyt SS-upseerin kiiltäviin saappaisiin uskottavasti. Asiaa tietysti helpottaa se, että hän näyttää sotilaallisen ryhdikkäältä jo valmiiksi.

Hassuilla hampailla lähes tunnistamattomaksi maskeerattu Pirkka-Pekka Petelius tekee hyvän roolisuorituksen viinaa trokaavana Jounina.

Kätilö on komea elokuva, josta puuttuvat täysin kotimaisissa elokuvissa usein nähdyt kökköydet ja kömpelyydet. Se on upeasti kuvattu ja luontevasti näytelty tuotanto, jota voi jo nyt pitää yhtenä vuoden parhaista kotimaisista elokuvista. Ihme on, jos tätä elokuvaa ei noteerata myös kansainvälisesti.

Kätilö -elokuvan traileri

Lisää luettavaa