Vietettyään yli vuoden leikkaamalla keskeistä mestariteostaan The Tree of Life (2011) Terrence Malick yllätti kaikki julkaisemalla heti perään uuden elokuvan To the Wonder (2012). Kävi ilmi, että uskomattoman luomispuuskan saanut Malick oli kuvannut kaikessa hiljaisuudessa perätysten peräti neljä uutta elokuvaa. Niiden joukossa on jo muutaman ennakkoon vuodetun kuvan perusteella ällistyttävältä vaikuttava kosminen dokumentti Voyage of Time, jota odotetaan tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlille.
Venetsiassa julkaistun To the Wonderin jälkeen seuraavaksi valmistunut Knight of Cups sai ensi-iltansa viime vuoden Berliinin festivaalilla. Vastaanotto oli jyrkästi jakautunut, kuten aina Malickin kohdalla.
Knight of Cups on kiistatta Malickin abstraktein saavutus. Se on myös yksi epäkaupallisimmista auteur-visioista, joka on koskaan päässyt laajaan kaupalliseen levitykseen. Syy on selvä. Malick on myyttinen ohjaajanero, joka vetää magneetin tavoin maailman suurimpia tähtiä työskentelemään kanssaan. Usein näyttelijöitä on tyrkyllä jopa niin paljon, että Malickilla on varaa jättää heidän suorituksensa pois lopullisesta elokuvasta.
Toisaalta, jos Malick pitää jostain näyttelijästä riittävästi, saattaa hänen esityksensä nousta leikkauspöydällä dominoivaksi suoritukseksi. Näin kävi muun muassa Jim Caviezelille Veteen piirretyssä viivassa (1998) ja Olga Kurylenkolle To the Wonderissa. Jälkimmäinen harmitti elokuvan virallista tähteä Ben Affleckia, joka kieltäytyi osallistumasta sen markkinointiin.
Knight of Cupsin päätähti on Christian Bale, siitä ei ole epäilystäkään. Bale hallitsee liki kaksituntista elokuvaa ja esiintyy noin 90 prosentissa sen kohtauksia. Näyttelijä on vahvasti läsnä myös Malickin viimeisimmässä elokuvassa Weightless, jonka ensi-iltaa voi tässä vaiheessa vain arvuutella.
Knight of Cups kertoo menestyneestä Hollywood-käsikirjoittajasta, Rickistä, joka on menettänyt itsensä ja kosketuksensa sieluunsa ja juuriinsa Los Angelesin hedonistisessa viettelysten helvetissä. Malick kuvaa Rickin vaellusta kohti lunastusta tämän naissuhteiden kautta. Keskeisiksi nousevat Cate Blanchettin tulkitsema Nancy ja Natalie Portmanin Elizabeth, jonka avioliiton Rick onnistuu särkemään. Rakastajien, strippareiden ja yhden yön juttujen ohella Rickin matkaan vaikuttavat erityisesti hänen isänsä ja veljensä. Varsinkin isänä nähtävä 77-vuotias veteraaninäyttelijä Brian Dennehy on ilmiömäinen.
Tyyliltään ja kerronnaltaan elokuva on sataprosenttista Malickia. Hahmojen päänsisäiset monologit korvaavat perinteisen vuoropuhelun ja avaavat intiimin, lyyrisen kosketuspinnan heidän alastomimpaan ytimeensä. Malick ei ole kiinnostunut siitä keinotekoisesta oletuksesta, mitä hahmot puhuvat toisilleen, vaan siitä mitä he tuntevat ja ajattelevat sisimmässään.
Juuri kolmannen peräkkäisen Oscarinsa The Revenantista voittanut Emmanuel Lubezki vastaa jälleen jatkuvassa liikkeessä olevasta, hypnoottisesta kameratyöstä. Lubezkin maaginen kädenjälki on ollut jo The New Worldista (2005) lähtien yhtä keskeinen osa Malickin visuaalista maailmaa kuin se on nykyisin Alejandro González Iñárritunkin elokuvissa.