Alexandre Dumas’n seikkailuromaani Kolme muskettisoturia on adaptoitu valkokankaalle jo kymmeniä kertoja vuodesta 1911 lähtien. Rooleihin on ollut helppo vaihtaa aina uudet tähtinäyttelijät vuosien vaihtuessa. Myös tarina on varsin joustava, sillä mukana tarvitsee olla oikeastaan vain miekkailua ja ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -lausahdus.
Tarina piti tietysti kertoa nyt myös kolmiulotteisena. Uusimman version ohjaajana toimii Resident Evil -elokuvista tunnettu ohjaaja Paul W.S. Anderson. Hänen filmografiaansa ei juuri voi laadukkaaksi kehua, eikä miehen tyylissä mitään erityisen omaperäistä olekaan. Toimintaa Anderson kykenee kyllä ohjaamaan, ja menneisyyteen sijoittuva seikkailu rauhoittaa hieman hänen hyperaktiivista leikkaustyyliäänkin.
Seikkailu alkaa, kun muskettisoturit Athos, Porthos ja Aramis murtautuvat Leonardo DaVincin holviin varastaakseen salaisen aseen piirustukset. Athosin (Matthew Macfadyen) kanssa heilastellut Milady (Milla Jovovich) pettää porukan ja korjaa itse potin. Kolme vuotta myöhemmin nuori maalaispoika D’Artagnan (Logan Lerman) muuttaa Pariisiin liittyäkseen muskettisotureihin. Hän löytää entiset sankarit alamaissa, sillä entisen kaltaisia seikkailuita ei ole tullut vastaan. Niihin tulee tilaisuus pian, sillä kardinaali Richelieu (Christoph Waltz) punoo katalia vallanhimoisia juonia. Pelinappulana suunnitelmassa on Miladyn englantilaisille myymien piirustusten pohjalta rakennettu tuhoisa ilmalaiva. Vain muskettisoturit voivat estää Ranskan ja Englannin välisen sodan ja pelastaa kuningas Ludvigin pinteestä.
Elokuva on juonensa kaltaista varsinaista huttua. Koska kuvassa on kolmaskin ulottuvuus, katsoja saa tottua saamaan miekan silmäänsä tämän tästä. Muikeampaa katsottavaa ovat ranskalaisten hovineitojen pehmeät muodot. Viimeistään kun Jovovich pyllistelee niukassa asussa kuninkaanlinnan patsaiden päällä, pitäisi valjeta: Täyttä eksploitaatiotahan tämä on.
Epätasaisuus ulottuu myös näyttelysuorituksiin. Roistojen rooleissa on sekä hienoja kansainvälisiä luonnenäyttelijöitä että puunaamaisia ylinäytteleviä urpoja. Etenkin Orlando Bloomin esittämän Buckinhamin jatkuvasti äärettömän ylimielinen nasaali alkaa pänniä kunnolla. Samoin koomiset kevennykset, tohelo kuningas (Freddie Fox) sekä sankareiden läski ja hassu kaveri (James Corden), saavat aivan liikaa ruutuaikaa. Itse musketöörit jäävät täten turhan paljon paitsioon.
Muskettisotureille ei riitä pelkkä säilän heilutus, vaan mukana on reilusti agentti- ja ninjaelokuvista tuttuja hiivintäkohtauksia. Euroopan postikorttimaisemissa vieraillaan ja pistetään ne saman tien hurjalla vimmalla remonttiin. Paikoitellen hosumisesta tulee silti hauska poikamainen seikkailufiilis. Muskettisoturit eivät ole kovinkaan jaloja, vaan päästävät päiviltä tusinoittain pahisten kätyreitä vailla tunnontuskia. Räjähdyksiä ja väkivaltaa piisaa niin paljon, että elokuva on saanut ikärajakseen peräti 13. Luulisi seikkailun vetoavan paljon enemmän nuorempiin nassikoihin.
Paavo Ihalainen