Kuka, ellemme me? kuvaa tositapahtumiin perustuen 1960-lukulaisen terroristiryhmittymä Punaisen armeijakunnan syntyvaiheita sekä sen perustajäsenien henkilökohtaisen elämän taustoja.
Varhaisella 60-luvulla Bernward Vesper (August Diehl) tutustuu samassa yliopistossa opiskelevaan Gudrun Enssliniin (Lena Lauzemis). Heidän välilleen muodostuu syvällinen ihmissuhde, jota tahraa aluksi ainoastaan Bernwardin halu paneskella ketä hyvänsä tavaransa tarjoajaa. Heitä molempia sitoo kuitenkin yhteen vahva tahto vaikuttaa maailmaan, saada aikaan muutos parempaan kirjoittamisen avulla. He perustavat yhdessä kirjakustantamon, joka pysyy toiminnassa miten kuten aina siihen asti, kun Gudrun kohtaa karismaattisen herran nimeltään Andreas Baader (Alexander Fehling). Punaisen armeijakunnan johtohahmo vakuuttaa Gudrunin pelkkien sanojen tehottomuudesta Bernwardin yrittäessä sinnitellä pelkkien sanojen avulla. Jää katsojan arvioitavaksi, onko kumpikaan tapa loppujen lopuksi toista parempi tai tehokkaampi maailman muuttumisen kannalta.
Lähinnä dokumenttien tekemisessä tähän mennessä kunnostautunut Andres Veiel on ohjannut erääseen Saksan lähihistorian merkittävään vaiheeseen sijoittuvan elokuvan. Pesti sopii hänelle ihan hyvin, sillä faktojen ja fiktion sekoituksena tämä on varsin katseltava elokuva. Kuka, ellemme me? ei ole kuvallisesti kovin toiminnantäyteinen elokuva, mutta se sisältää joka tapauksessa useita hyvin vahvoja, tunnelatautuneita hetkiä.
Kaikkien henkilöhahmojen läpi huokuu vahva syyllisyys natsiajan kauheuksista, ja osaltaan heidän halunsa irtisanoutua menneisyyden kollektiivisesta painolastista ajaa heidät äärimmäisiin tekoihin tahoillaan. Näyttelijät ovat hyviä rooleissaan, eikä teknisessä toteutuksessa ole isompia ongelmia.
Tony Reponen