Love Records – Anna mulle lovee

GENRE ENSI-ILTA 29.01.2016 TÄHDET
AnnaMulleLovee_juliste

Suomalainen musiikki oli 1960-luvulla lähinnä iskelmää ja humppaa, ja hurjinta nuorisomusiikkia edustivat rautalankaorkesterit. Aikakautta hallitsi Toivo Kärki sekä lauluntekijänä että levy-yhtiön johtajana.

Sitten ilmestyi nuori musiikkitoimittaja Atte Blom, joka kavereineen perusti Love Recordsin. Vuonna 1966 Blom, säveltäjä Otto Donner ja rumpali Christian Schwindt toivat Suomen musiikkimarkkinoille vaihtoehtoisen levy-yhtiön, jonka myötä alkoi täysin uusi aikakausi.

Love Records teki konkurssin vuonna 1979, mutta sitä ennen se antoi kodin sellaisille artisteille ja yhtyeille kuten Juice Leskinen, Hector, Hurriganes, Wigwam, Rauli ”Badding” Somerjoki ja monet muut. Levy-yhtiön perustajistakin tuli eräänlaisia rokkitähtiä, joille Anna mulle lovee -elokuvan mukaan riitti viinaa ja naisia.

Aleksi Mäkelän ohjaamassa elokuvassa on parasta ajankuva, joka on rakennettu taidolla pieniä yksityiskohtia myöten. Vaatteet ovat värikkäitä ja lahkeet ja kaulukset hieman hassuja. Rööki palaa koko ajan joka paikassa.

Mäkelä osaa tehdä hyvältä näyttäviä lähihistoriaan sijoittuvia elokuvia, kuten vaikkapa Rööperi (2009) ja Kaappari (2012) ovat osoittaneet. Mäkelän elokuvat eivät ehkä ole taidetta, mutta hän on ohjaajana pätevä ammattimies.

Anna mulle lovee on hyvännäköinen ja sympaattinen elokuva, josta on mukava bongata musiikkimaailmasta tuttuja tyyppejä ja bändejä. Blom on elokuvan keskushahmo ja perustajaryhmästä tunnetuin, mutta elokuvan mukaan kaikilla kolmella perustajalla oli oma merkittävä roolinsa Love Recordsin menestyksessä.

Elämäkertoja tai historiallisia elokuvia usein vaivaa se, että halutaan kertoa koko pitkä tarina yhdessä elokuvassa. Sama ongelma vaivaa myös Anna mulle lovee -elokuvaa. Antti Pesosen käsikirjoitus etenee sujuvasti, mutta monet sivuhahmot ja -vaiheet jäävät pintaraapaisuiksi. Anna mulle lovee tuntuu sisältävän liikaa aineksia yhteen elokuvaan. Ehkä olisi ollut kiinnostavampaa keskittyä johonkin lyhyempään ajanjaksoon. Jos ei tunne tarkemmin Love Recordsin artisteja ja historiaa, niin monet asiat menevät katsojalta ohi.

Hyvät näyttelijät kuitenkin pelastavat paljon. Rooliansa varten pömppömahan kasvattanut Jarkko Niemi esittää Atte Blomia luontevasti. Pirkka-Pekka Petelius on loistava Topi Kärki, ja roolihahmo on mielenkiintoisella tavalla ristiriitainen. Tomi Alatalo esittää Otto Donneria suurella sydämellä, ja Riku Nieminen on vakuuttava Christian Schwindt, joka tuntuu olevan Love-yhtiön ainoa liikemies.

Anna mulle lovee on hyvin miehinen elokuva, ja välillä tuntuu että naiset ovat elokuvassa pelkkiä panopuita. Naisen asema levy-yhtiöbisneksessä oli 1970-luvulla varmasti huono, ja niin se on myös tässä elokuvassa. Laulajan urasta haaveilevaa Annaa esittävä Alina Tomnikov joutuu jäämään selkeään sivurooliin.