Nykyään Iso-Britanniassa asuva Yousafzain perhe joutui pakenemaan Pakistanista Taliban-liikkeen ääri-islamilaista hirmuvaltaa. Malala on perheen 18-vuotias tytär ja kaikkien aikojen nuorin Nobel-palkittu henkilö. Nuoresta iästään huolimatta hän on nykyajan tunnetuimpia rauhanaktivisteja ja lasten ja naisten oikeuksien puolestapuhujia. Malalan nimeä kantava dokumentti esittelee katsojille elämänmyönteisen ja älykkään teinitytön, jonka elämäntehtävänä on pyrkiä rakentamaan maailmasta parempi paikka. Se on myös tarina Malalan perheestä, joka seisoo vankasti hänen tukenaan.
Opettajaisä Ziauddin nimesi tyttärensä pataaniheimon legendaarisen sankaritarsoturin ja runoilija Malalain mukaan. Nimi osoittautuikin todelliseksi enteeksi – vai oliko kyseessä sittenkin idealistisen isän omat pyrkimykset levittää omia aatteitaan? Dokumentti nimittäin väläyttelee sellaistakin ideaa, että perheen isä saattaisi olla Malalan rauhansanoman todellinen moottori. Onko tyttö valjastettu jo syntymästään isän agendan keihäänkärjeksi? Tärkeintä on tietenkin muutos, eivätkä itse sanansaattajat, mutta Malalan tarinan edetessä on vaikea olla kyseenalaistamatta isän varsinaista roolia tulevien tapahtumien valossa.
Malalan aktivistiura alkoi jo 11-vuotiaana, kun hän perusti salanimellä urdunkielisen blogin BBC:n urdunkieliselle osastolle. Blogissa arvosteltiin kovin sanoin talibanien vallan aikana lapsiin ja naisiin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja julmuuksia.
Yksi tärkeimmistä asioista, joiden puolesta Malala ja hänen isänsä puhuvat, on tyttöjen tasapuolinen oikeus koulutukseen. Talibanit eivät Malalan opetuksia arvostaneet, sillä 9. lokakuuta vuonna 2012 yksittäinen sissi hyökkäsi koulutyttöjä kuljettaneeseen ajoneuvoon ja ampui 15-vuotiasta Malalaa ja kahta muuta tyttöä. Yksi laukauksista osui Malalaa otsan vasemmalle puolelle, toinen niskaan. Tyttö lennätettiin kriittisessä tilassa Englantiin, jossa kuin ihmeen kaupalla hänet saatiin pelastettua. Kostoksi sissit alkoivat tuhota alueen kouluja ja vannoivat tappavansa koko perheen.
Malalan elämä muuttui pitkän kuntoutuksen jälkeen. Hänestä tuli rauhanliikkeen uusi kasvo ja nuori ääni. Pian tyttö oli lehtiotsikoissa ja televisiossa ympäri maailman kertomassa tarinaansa.
Oscar-voittaja Davis Guggenheimin (Epämiellyttävä totuus) ohjausjälki on laadukasta katseltavaa. Guggenheim ei pyri shokeeraamaan, vaan näyttää Malalan juuri sellaisena kuin hän on: sympaattinen, suorapuheinen, rohkea, älykäs ja aivan normaali teinityttö.
Vaikka Malalan tarina onkin traaginen, toimii se inspiraationa miljoonille nuorille tytöille ympäri maailman. Todellinen muutos on mahdollinen, kunhan jaksaa ja uskaltaa tehdä töitä sen eteen. Kenenkään ei tarvitse taipua fundamentalistisen ääriuskonnollisen sorron paineessa. Sen Nobelin rauhanpalkinnon voittanut nuori nainen meille opettaa. Kiitos Malalan, lukemattomat tytöt ovat saaneet mahdollisuuden kunnolliseen koulutukseen.