Menetetty maa

Coen-veljesten sanattomaksi vetävä sovitus Cormac McCarthyn romaanista kertoo tarinan houkutukseen sortuvasta miehestä ja teon helvetillisistä seurauksista. Länsi-Teksasiin sijoittuvilta maisemiltaan hallitun karu, mutta komea, tapahtumiltaan periksiantamattoman väkivaltainen ja teemoiltaan raamatullinen mestariteos rikkoo ja uudelleenrakentaa amerikkalaisen rikostrillerin.

22.2.2008 00:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 22.02.2008

Yhdysvaltain arvostetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Cormac McCarthyn (s. 1933) romaaneista on sovitettu valkokankaalle aiemmin vain Kaikki kauniit hevoset (1992), josta Billy Bob Thornton ohjasi vuonna 2000 erinomaisen sovituksen Matt Damon pääosassaan. Parhaillaan McCarthyn teksteistä ollaan siirtämässä elokuviksi romaania Blood Meridian (1985), ohjaajanaan Ridley Scott, sekä viime vuonna Pulitzer-palkittua The Roadia (2006), jonka ohjaajaksi on kiinnitetty John Hillcoat (The Proposition) ja pääosaan huhuiltu Viggo Mortensenia.

Romaani Menetetty maa ilmestyi 2005 ja se nostettiin useissa kritiikeissä kymmenen romaania julkaisseen McCarthyn parhaaksi työksi. Tuottaja Scott Rudin esitteli teoksen Coen-veljeksille, jotka ovat nyt loihtineet siitä oman uransa parhaan elokuvan. Kyllä, paljon sanottu ottaen huomioon, että veljekset ovat jo antaneet maailmalle läjän mestariteoksia kuten Blood Simple (1984), Miller’s Crossing – vaarallista peliä (1990), Barton Fink (1991), Fargo (1996) ja Mies joka ei ollut siellä (2001). Menetetty maa on kuitenkin täysin omassa luokassaan, eikä elokuvan täydellisyyttä vähennä se huutava vääryys, että jury jätti Coenit palkinnoitta viime vuonna Cannesissa.

Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Länsi-Teksasissa tapahtuvan huumerikollisuuden ja siitä aiheutuvan väkivallan eskaloitumisen aikaan, vuoteen 1980 sijoittuva tarina alkaa, kun vaimolleen paremman elämän haluava Vietnam-veteraani, Llewelyn Moss (Josh Brolin) löytää läheltä rajaa kuolleiden miesten ympäröimän pakettiauton ja sieltä kasan heroiinia ja kaksi miljoonaa dollaria. Hetken mielijohteesta Moss varastaa rahat käynnistäen tapahtumaketjun, joka jättää jälkeensä pitkän ja helvetillisen verivanan.

Rahojen tuntemattomaksi jäävä omistaja lähettää niiden perään Anton Chigurhin (Javier Bardem), älykkään ja tappamisesta nauttivan psykopaatin, jonka ainoa heikkous on antaa ajoittain kolikon päättää jääkö uhri henkiin vai ei. Samalla kun Chigurh pääsee Mossin jäljille teurastaen ilmeettömästi kaiken tielleen osuvan, ryhtyy juttua tutkimaan ikääntynyt sheriffi Ed Tom Bell (Tommy Lee Jones), joka ei pysty ymmärtämään nykyrikollisuuden äärimmäistä brutalisoitumista.

Hengeltään Blood Simplen ja Fargon risteyttävä elokuva liikkuu coenmaisen tunnistettavasti usean lajityypin, kuten pikimustan komedian, jännityksen ja westernin, välimaastossa. Ennen kaikkea se on kuitenkin häikäisevä toimintatrilleri, jonka kerronnallinen nerokkuus liikkuu elokuvallisen ihmeen tasolla. Kuten Coenit ovat itse todenneet, Menetetty maa on heidän ”actionelokuvansa” ja mitä luultavimmin ainoa, minkä he koskaan ohjaavat yhtä lähelle kyseisen genren konventioita.

Kunpa kaikki toimintaelokuvat olisivatkin yhtä taitavaa työtä! Coenit ovat luoneet teknisesti täydellisen elokuvan, jossa tiukka leikkaus, loistava kuvaus ja virheetön äänisuunnittelu kulkevat huippuunsa jalostuneen ohjauksen rinnalla. Menetetyssä maassa nähtävä elokuvakielen käyttö ja sen työkalujen hallinta tuntuu puhtaudessaan lähes perverssiltä.

Tarinan vahva vertauskuvallinen voima ja symboliset lataukset ovat toki mukana jo McCarthyn romaanissa. Coenit ovat olleet sen sovittamisessa säästeliäitä, mutta samalla poikkeuksellisen uskollisia ja kyenneet siirtämään kankaalle McCarthyn ikivanhaa kohtalon kieltä puhuvan fatalismin ja nihilistisen elämänkatsomuksen täydessä iskussaan.

Elokuvan ”pyhä kolminaisuus”, teko, pako ja sovitus, on kuin allegoria Mossin, Chigurhin ja Bellin muodostamasta henkilöasetelmasta. McCarthyn mukaan ihminen ei voi paeta kohtaloaan, ei etenkään uudessa lännessä, jossa viimeinenkin moraalisen eheyden ripe ja kunniallinen oikeuskäsitys ovat väistyneet apatian ja käsistä karanneen väkivallan tieltä. Moss on kohtaloltaan tuomittu, Chigurh hänen pyövelinsä ja Bell ainoa armahduksen ääni tässä vihan ja tuhon laaksossa. Eikä hänen menneisyyteen kuuluva äänensä enää kanna.

Lisää luettavaa