Milk

6.2.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Gus Van Sant ohjasi tärkeän ja vavahduttavan henkilökuvan gay-aktivisti Harvey Milkistä. Sean Penn häikäisee: hän on roolissaan taipuisa mutta tinkimätön.

    Harvey Milk (1930-1978) oli Yhdysvaltain ensimmäinen avoimesti homoseksuaali poliitikko, joka valittiin huomattavaan julkiseen virkaan. Milk murhattiin, kun hän oli ehtinyt työskennellä San Franciscon kaupunginvaltuutettuna vajaan vuoden. Gus Van Santin valaiseva ja vavahduttava elämäkertaelokuva Milk sai Yhdysvaltain ensi-iltansa päivää ennen kuin Milkin murhasta tuli kuluneeksi 30 vuotta.

    Elämänsä ensimmäiset 40 vuotta Harvey Milk oli varsin tavallinen keskiluokkainen, juutalaistaustainen homoseksuaali, joka ajelehti päämäärättömästi työstä, suhteesta ja kaupungista toiseen. 1960-luvun lopulla hän vietti aikaa San Franciscossa, josta oli muodostunut Yhdysvaltain gay-kulttuurin keskus. Kaupungin vapaamielinen henki avarsi myös Milkin ajattelua, ja 1972 hän muutti kaupunkiin pysyvästi.

    Van Santin elokuva yltää Milkin San Franciscon kauden alkuun. Milkin perustaman kameraliikkeen ympärille kehittyy eloisa homoyhteisö, jonka äänitorveksi sanavalmis ja suostuttelutaitoinen mies on omiaan. Milk on ehdolla kaupunginvaltuustoon useissa vaaleissa, kunnes vuonna 1977 aika on oikea läpimenolle.

    Harvey Milk tunnettiin paitsi välittömänä ja leikkisänä miehenä, myös vahvasti ja tinkimättömästi yhteisöönsä sitoutuneena poliitikkona. Sean Penn yhdistää Milkin kaksi puolta saumattomasti ja tyystin ilman maneereja. Jo elokuvan käsikirjoitus piirtää Milkistä kiitettävän monitasoista kuvaa, mutta Pennin perusteellinen tulkinta tekee roolista unohtumattoman. Pennin Milk on inhimillinen, rohkea ja rakastettava.

    Harvey Milkin vastavoima politiikassa ja elämänvalinnoissa oli konservatiivikollega Dan White, jota elokuvassa näyttelee epämiellyttävissä rooleissa tiuhaan nähty Josh Brolin. White kuvataan ennakkoluuloisena, epävarmana miehenä, mutta elokuvan onneksi hänestä ei tehdä yksitasoista, verenhimoista homojenvihaajaa. Syyt Whiten tekoihin näyttävät tarinan valossa uskottavan monimutkaisilta. Myös Milkin kunnianhimolla oli osansa tapahtumaketjussa, joka johti kaksoismurhaan 27. marraskuuta 1978.

    Milkin on käsikirjoittanut Dustin Lance Black, nousussa oleva nuorehko kyky, joka on ollut tekemässä muun muassa HBO:n mormonien elämäntapaa valottavaa televisiosarjaa Big Love. Black kiinnostui Milkin tarinasta jo collegessa nähtyään Rob Epsteinin Oscar-palkitun dokumentin The Times of Harvey Milk. Blackin hämmästykseksi kukaan ei ollut tehnyt merkittävästä ja draamallisesti kiehtovasta aiheesta näytelmäelokuvaa. Sen sijaan Harvey Milk -ooppera oli saanut ensi-iltansa 1996 ja menestynyt.

    Blackin käsikirjoitus löysi tiensä Gus Van Santin käsiin yhteisen ystävän, Milkin kanssa työskennelleen Cleve Jonesin (elokuvassa Emile Hirsch) kautta. Homoseksuaalisuus on näkynyt Van Santin elokuvissa alusta asti, mutta ei koskaan näin politisoidusti. Mala Nochen meksikolaispojissa tai Matkalla Idahoon -elokuvan hämmentyneissä nuorukaisissa on vain aavistus Milkistä tihkuvaa esikuvallisuutta.

    Viime vuodet Van Santin ohjaukset ovat kokeilleet elokuvailmaisun rajoja. Jopa Kurt Cobainin viimeisiä päiviä arvuutellut, kuulaan viipyilevä Last Days oli pitkälti estetisoitu. Milk on paluuta perinteisempään kerrontaan: auteur on astunut sivuun, jotta poliittisen ikonin vaiheet tallentuisivat elokuvaan mahdollisimman totuudellisina.

    Milk luo monisyisen henkilökuvan ohessa kiinnostavaa ajankuvaa. Aiheen painavuuden käsittää toden teolla väliin leikattujen uutis- ja dokumenttipätkien ansiosta. Elokuva käynnistyy kylmäävillä uutisfilmiotoksilla, joissa poliisit tekevät pidätyksiä homobaareissa 1950- ja 1960-luvuilla. Poliisien kuulusteltaviksi passitetut miehet peittelevät kasvojaan, heidän ryhtinsä ja olemuksensa ovat nöyryytyksen kumartamat.

    Aika ennen Harvey Milkiä ja hänen kaltaisiaan oli seksuaalivähemmistöille kovaa ja ahdistavaa. Milk oli avaamassa arvaamattoman monia lukittuja ovia. Paitsi todellisia ja sosiaalisia, myös niitä jotka tahtovat olla kaikkein tiukimmin suljettuja: sydänten ja mielten ovia.

    Lisää luettavaa