Virallisen Lordi-dokumentin ohjaaja on Mr Lordin eli Tomi Putaansuun lapsuudenystävä Antti Haase. Liian läheinen tekijä voisi olla haitta elokuvalle, mutta Monsterimiehessä se kääntyy eduksi. Dokumentissa päästään lähelle kohdetta, eikä siinä kuitenkaan olla lähdetty silottelemaan asioita.
Monsterimiehen alussa kerrataan luonnollisesti yhtyeen historiallinen euroviisuvoitto Hard Rock Hallelujah -kappaleella. Siitä hypätään saman tien arkiseen todellisuuteen. Tuhansia kuulijoita paikalle kerännyt Senaatintorin suurtapahtuma vaihtuu näkymään, jossa Putaansuu seisoo autiolla torilla yksin. Suursuosio on hiipunut, levyt eivät mene kaupaksi ja velat painavat päälle.
Surullisia tunnelmia esitellään toisensa jälkeen. Lordin oma ravintola joudutaan lopettamaan ja hieno rekvisiitta kuskataan varastoon. Rumpali kuolee traagisesti ja kosketinsoittaja haluaa lopettaa. Kuorosota-televisio-ohjelmaan osallistuminen osoittautuu virhepäätökseksi. Bändin lopettaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen.
”Vaihtoehto sille, että mie en olisi Lordi, on se, että mie oon kuollut”, Putaansuu sanoo seisten pauhaavan kosken yläpuolella ja katsellen padon reunalta alas. Välillä tulee kuitenkin valonpilkahduksia, eikä Putaansuu menetä toivoaan. Suunnitteilla olevalle albumille löytyy juuri sopiva hevituottaja. Iäkkäät vanhemmat tukevat poikaansa täysillä. Etenkin äiti tuntuu olevan Putaansuun elämässä jatkuvasti, ja hän on koskettavan ylpeä pojastaan sellaisena kuin hän on. Vaikka Mr Lordi ei anna ottaa valokuvia, joissa hän on yhdessä vanhempiensa kanssa, dokumentissa hän avaa kotitalonsa ovet dokumentintekijälle.
Lordissa on aina ollut kyse enemmän ilmiöstä kuin itse musiikista, ja se tulee ilmi myös dokumentissa. Elokuvan keskiössä on Putaansuun persoona, ja hän onkin kiinnostava tyyppi. Putaansuu oli lapsesta saakka kiinnostunut hirviöistä, sarjakuvista, fantasiaelokuvista ja hevimusiikista, jota esittivät Kissin ja Twisted Sisterin kaltaiset vahvasti maskeeratut soittajat.
Pikkupoikana Putaansuu näki E.T:n Oulussa, mistä syntyi innostus omituisiin olioihin, ja myöhemmin hän piirsi sarjakuvia ja kuvasi kotitekoisia elokuvia. Arkistosta onkin löytynyt Putaansuun ohjaama kauhuelokuva, jossa hänen esittämänsä nuorukainen joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Lyhytelokuva kumpusi Putaansuun omista kokemuksista. Kaikki eivät katsoneet hyvällä Putaansuun erikoisia harrastuksia, vaan häntä haukuttiin homoksi, ja turpaankin tuli.
Arkistomateriaaleista ja haastatteluista syntyy kiehtova henkilökuva rovaniemeläisestä Peter Panista, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Dokumentti päättyy nostattaviin tunnelmiin. Lopetus on yltiöpositiivinen eikä ehkä kerro koko totuutta, mutta joka tapauksessa siitä syntyy hieno draaman kaari. Dokumentin mukaan yleisöä riittää edelleen Lordin keikoilla, ja se pitää bändin hengissä, vaikka suurimmat menestyksen vuodet jäivätkin bändin alkutaipaleelle.