Toinen maailmansota ei aiheuttanut pelkästään massiivisia ihmishenkien menetyksiä, sen jalkoihin jäi myös huomattava määrä ihmiskunnan henkistä pääomaa taideaarteiden tuhoutuessa tai kadotessa. Saksalaisilla valloitusjoukoilla oli kolmannen valtakunnan laajentamisen lisäksi selkeät toimeksiannot ja infrastruktuurit valloitettujen alueiden maalausten ja veistosten ryöväämiseksi natsijohdon ”kultturellisten” kunnianhimojen tyydyttämiseksi.
Kulttuuriperinnön tuho olisi ollut huomattavasti isompikin, ellei Yhdysvalloissa olisi huolestuttu Euroopassa tapahtuvien pommitusten aiheuttamista menetyksistä. Päättäjiä lienee kuitenkin kiinnostanut enemmän kilpailu Länsi-Euroopan taideaarteita ryöväävän Hitlerin kanssa kilpailu, ja niin saa alkunsa muutaman iän tai terveyden vuoksi muuten palveluskelvottoman kulttuuri-ihmisen iskuryhmä, The Monuments Men.
Alkukankeuden jälkeen – rintamalinjoilla kun ei innostuta tarkka-ampujien suosimien kirkontornien suojelemisesta – ryhmä tajuaa, että sen on jälkiseurannan sijaan mentävä suoraan taistelujen ytimeen. Erityisen tärkeäksi se muodostuu, kun tulee ilmi, että Saksa varastaa määrätietoisesti valloittamiensa alueiden taide-esineitä.
George Clooney on osoittanut kykynsä pienimuotoisempien tarinoiden ohjaajana. Toinen maailmansota on hänelle ehkä hieman liian laaja näyttämö, sillä elokuva herää henkiin pienissä yksilökohtauksissa ja hajoaa palasiksi, kun niitä pitäisi yhdistää laajempaan kokonaisuuteen. Viihdyttävä seikkailukertomus ja sodan kauheudet yhdistyvät hieman nitkahdellen.
Ottaen huomioon kuinka paljon elokuvassa puhutaan taiteesta, sillä ja sen merkityksestä yksilölle herkutellaan yllättävän vähän – paitsi kohtauksissa, joissa sitä tuhotaan. Amerikkalaisittain taideteosten arvo mitataan pääsääntöisesti teosten määrällä tai arvolla – vähän kuin leffaentusiasti voi arvottaa elokuvan sen Oscar-voittojen määrällä. Elokuvan salakavalasti merkittävin kohtaus uhkaa pysäyttävyydestään huolimatta livahtaa oli kuin varkain. Siinä rinnastetaan se, kuinka taiteen tuhoamiseen kykenevä ihminen ei anna arvoa ihmisyydellekään – tai päinvastoin.
The Monuments Men on erittäin viihdyttävä elokuva niin mainioiden näyttelijöidensä kuin kiinnostavan aihepiirinsä vuoksi. Taiteen suojelijoiden hajotessa melkein saman tien omille teilleen myös elokuvan rakenne kärsii siinä määrin, että loppujen lopuksi kokonaisuuden kiinnostavimmaksi elementiksi jää aikaisemmin tuntemattomaksi jäänyt näkökulma toiseen maailmasotaan. Vasta loppupuolellaan The Monuments Men löytää vihdoinkin hengästyttävyyttä, vaikuttavuutta ja koskettavuutta sisältävän seikkailuvaihteen, jota se on aikaisemminkin tavoitellut.
Elokuvan käytännössä ainoan naisroolin tekee Cate Blanchett. Hän esittää ranskalaista kuraattoria, joka joutuu voimattomana katselemaan natsien käyttäessä museota taideaarteiden tukkutorina. Hahmo tuntuu irralliselta, kuin eri elokuvaa varten luodulta. Rooli on myös turhaan paisuteltu Blanchettin huomattavien näyttelijänkykyjen esittelemiseksi, vaikka käytännössä se olisi voitu leikata lähes kokonaan pois elokuvan siitä pahemmin kärsimättä.
The Monuments Men -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa