Mustang

/ GENRE ENSI-ILTA 01.04.2016 TÄHDET

Eräässä Mustang-elokuvan alkukohtauksista sisukas Lale-tyttö (Günes Sensoy) huutaa juoruilevalle naapurille: ”Antavatko paskanväriset vaatteesi sinulle oikeuden tuomita?”. Esiteini-ikäinen Lale on sisarussarjansa nuorimmainen, ja häntä turkkilaisohjaaja Deniz Gamze Ergüven käyttää esikoiselokuvansa todistajana, sen silminä ja korvina.

Lalella on neljä vanhempaa siskoa, ja he kaikki asuvat Turkin pohjoisrannikolla pienessä kaupunginpahasessa noin kuudensadan kilometrin päässä vapaamielisestä, urbaanista Istanbulista. Naapurin akan paskanväriset vaatteet kuvaavat Lalen kotikaupungin islamilaisuuteen nojaavaa ahdasmielisyyttä. Anatolian jylhillä vuorilla viehätys kauniiseen turhuuteen kitketään naisista jo varhain. Käytännön taidot ja vaatimattomuus ajavat kaiken ihanan ohi.

Tytöt ovat orpoja, ja heitä kasvattaa parhaan taitonsa mukaan isoäiti (Nihal G. Koldas) ja joukko muita sukulaisnaisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä tytöt pursuavat iloa. He ryntäävät merenrantaan ja kisailevat rantavedessä luokkatovereittensa kanssa. Vallattomat hiukset ja valkoiset koulupaidat kastuvat, kun tytöt nousevat poikien hartioille leikkimielisessä ottelussa.

Kotona tyttöjä odottaa kauhistunut isoäiti, jonka korviin estottoman leikin yksityiskohdat – myös liioitellut ja kuvitellut – ovat jo kantautuneet. Isompia tyttöjä, lähes täysi-ikäisiä Selmaa (Tugba Sunguroglu) ja Sonayaa (Ilayda Akdogan), syytetään itsetyydytyksestä poikien harteilla.

Sillä mitä tytöt sanovat, ei ole painoa. Yhteisön hyljeksintää pelkäävä isoäiti päättää käyttää kesän tyttöjen koulimiseen: on jo korkea aika tehdä heistä kunnon vaimomateriaalia. Heidät puetaan rumiin, peittäviin mekkoihin. Päivät kuluvat ruokaa laittaessa ja muissa kodin askareissa. Yhä enemmän vankilaa muistuttavasta talosta tulee Lalen sanoin vaimotehdas.

Deniz Gamze Ergüvenin ja Alice Winocourin käsikirjoittamassa Mustangissa on selviä viittauksia Sofia Coppolan mainioon Virgin Suicidesiin (1999). Tyttöjen seksuaalisuus, varsinkin se, ovatko he yhä koskemattomia, nousee toistuvasti tapahtumien ja keskusteluiden keskiöön. Naisruumiin hallinta on yhteisölle niin tärkeää, että hääyönään ensimmäistä kertaa rakasteleva Selma toteaa, että on kuin koko maailma olisi maannut hänet.

Siskosten kohtalo on niin pitkälle muiden sanelema, että heidän tilanteensa ahdistaa ja saa paikoin liki raivon valtaan. Elokuvassa on silti yllin kyllin myös valoa ja iloa. Huoneittensa turvassa tytöt heittävät värittömät kolttunsa nurkkaan ja vapautuvat hulluttelemaan. Silloin kuvat ovat yhtä pakaroiden, säärten, hiusten ja hampaiden sekameteliä. Tuntuu tärkeältä, että teinityttöjä voi kuvata myös näin naturalistisesti ilman, että kuviin ui pornografian tai tirkistelyn maku.

Yhteistä Mustangille ja Virgin Suicidesille on siellä täällä esiin nouseva fantastisuus ja sadunomaisuus. Coppolan elokuvaa kertoivat vahvasti värittäen naapurin pojat. Myös Lalen tarinassa on fabuloinnin sävyjä. Kaikki sadulta näyttävä ei kuitenkaan ole sitä.

Elokuvan riemukkain jakso on tyttöjen salaretki jalkapallostadionille. Ajatus jalkapallopelistä, jonka yleisöön sallitaan vain naisia, tuntuu upealta mutta surrealistiselta. Lyhyt tiedonhaku aiheesta kuitenkin kertoo, että Turkissa on todella järjestetty pelejä vain nais- ja lapsiyleisöille.

Ranskalais-saksalais-turkkilaisena yhteistuotantona tehty Mustang on paitsi pakottomasti näytelty, hurmaavan herkkä ja hauska kasvukuvaus myös jännittävä pakotarina. Elokuvan nimi viitannee tyrannimaisen Erol-sedän (Ayberk Pekcan) autoon, mutta myös Pohjois-Amerikan mustangeihin. Villihevosen tavoin Lale, elokuvan kesytön sankari, kieltäytyy alistumasta aikansa eläneiden tapojen vangiksi.


Aiheeseen liittyvät elokuvat