Kun 1950-luvulla kerrotuista tarinoista tehdään moderneja sovituksia, niistä tulee usein alkuperäistä särmikkäämpiä – olihan vuosikymmen länsimaailmassa puritaanisten perhemallien ja ahtaiden ihmiskäsitysten aikaa.
Muumit olivat kuitenkin aidosti aikaansa edellä. Tove Janssonin romaanien ja varsinkin sarjakuvien huumori on nykypäivänkin näkökulmasta uskaliasta ja yhteiskuntakritiikki väkevää.
Japanissa 1990-luvulla tuotettu tv-piirretty listi alkuperäistarinoista särmät. Sarja siirsi Muumien perinnön uusille sukupolville, mutta myös värjäsi hahmot äitelillä karamelliväreillä sekä sisältä että ulkoa.
Xavier Picardin ja Hanna Hemilän Muumit Rivieralla kylpee pastelleissa. Se onnistuu kunnioittamaan Janssonin alkuperäisten sarjakuvien henkeä niin kuvan kuin sisällön tasolla.
Tekijöiden kuningasoivallus on sovittaa kankaalle vähemmän tunnettu sarjakuva, jonka miljöö on useammin nähtyihin Muumi-tarinoihin tottuneelle uusi: turistien kansoittama aurinkokohde.
Ei siis puhki koluttu Muumilaakso, vaan aikuisten urbaani pelikenttä.
Jansson piirsi Muumiperhe Rivieralla -sarjakuvan 1955. Se oli hänen ensimmäisiä tuotoksiaan engantilaiselle Evening News -lehdelle. Ajan oloon sarjakuvista tuli taiteilijalle paineen alla suollettavaa pakkopullaa, mutta tässä vaiheessa inspiraatio oli vielä terässään.
Sarjakuvassa Muumit siirtyvät Rivieralle lähes välittömästi tarinan alettua. Elokuvan alkuun on sorvattu vähän turha, Muumilaaksossa tapahtuva kehyskertomus, jonka avulla Nuuskamuikkuselle saadaan ympättyä cameorooli.
Komedia yltyy parhaimmillaan hysteeriseksi slapstickiksi, kun naiivi ja korruptoitumaton Muumiperhe ajautuu Rivieran lomabisneksen armoille. Trendibikineillä ja gourmet-aterioilla snobbaileva ympäristö sokaisee perheen, joka yrittää mukautua suihkuseurapiireihin esittämällä aatelisia.
Elokuvassa on omat tasonsa aikuisille ja lapsille. Tämä on Janssonin sarjakuvissa olennaista, ja on huojentavaa että Picard ja Hemilä tekevät sille kunniaa. Ennakkonäytöksessä oli lapsia, joita elokuvan vitsit eivät naurattaneet, mutta tarina veti puoleensa niin, että he tapittivat sen läpi hypnotisoituina.
Aikuiskatsoja saa paitsi nauraa kommelluksille, myös miettiä, mikä elämässä on arvokasta: ulkoiset statussymbolit vai henkinen pääoma.
Irvailun maalitauluina ovat elostelijat ja auktoriteetit, ihmisen rakkaus rahaan ja turhantärkeydessään rypevät taidepiirit. Sivuhahmot ovat timanttia: luksushotellin pokkuroiva henkilökunta, koppava filmitähti Audrey Glamour sekä limainen naistennaurattaja Clark.
Janssonin piikit on siirretty kankaalle ilahduttavan sensuroimattomina, mitä nyt Muumipapan krapula-aamusta erittyy muutama pisara vähemmän hikeä.
Sarjakuva tulvii yksityiskohtia, jotka tuovat toistuviin lukukertoihin uutuudenviehätystä. Myös Picardin ja Hemilän maailma on täynnä pikantteja yksityiskohtia.
Herkullisin oivallus on Niiskuneidin kaulassa roikkuva turkiskettu, joka livahtaa kaulasta vapauteen heti tilaisuuden tullen.
Muumit Rivieralla on kunniakas lisä Tove Janssonin satavuotisjuhlallisuuksiin.
Muumit Rivieralla -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa