Pienillä aivoilla varustettu, mutta pohdiskeleva ja kekseliäs karhu Nalle Puh on nälkäinen, mutta hunaja on loppu. Syötävää etsiessä käy ilmi toinenkin tragedia, sillä Ihaa-aasin häntä on kadonnut. Puolen hehtaarin metsän asukkaat järjestävät kilpailun Ihaalle uuden hännän löytämiseksi, ja voittajalle luvataan purkillinen hunajaa. Kilpailu kuitenkin keskeytyy, kun Risto Reipas katoaa jättäen jälkeensä mysteerisen viestin, josta joukkio päättelee Pahko-hirmun kidnapanneen hänet. Tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu Pahkon vangitseminen ja Riston vapauttaminen.
Suomennos on harhaanjohtava, sillä elokuvan yhdistelemät tarinat ovat tuttuja A.A. Milnen alkuperäiskirjoista, joista osaa hyödynnettiin myöskin Disneyn edellisessä Nalle Puh -elokuvassa vuodelta 1977. Uuden teoksen asetelma ja muotokieli on hyvin lähellä edeltäjäänsä, sillä molemmissa hahmot seikkailevat kirjan sivuilla – kirjaimellisesti. Myöskin edeltäjän musikaaliaspekti on tallella, ja hahmot lauleskelevat tuttuja lauluja useammassakin kohdassa.
Nykynormeista poiketen animaatio on kaksiulotteista ja käsinpiirrettyä. Ratkaisu tuottaa eläväistä ja perinteille hellää kuvastoa, mutta myöskin nykypäiväisen komeaa väriloistoa. Uudemmista lastenelokuvista Nalle Puhin erottaa myöskin huumori, jota ei populäärikulttuurviittauksilla suunnata vain aikuisille, vaan se aukeaa helposti aikuisille kuin lapsillekin.
Perheen pienille sopivasti elokuvalla ei ole kestoa kuin kahdeksan minuuttia yli tunnin. Kolmea tarinaa yhdistellessä elokuva joutuu hylkäämään ilmavuutta saadakseen kaikki käsiteltyä kompaktissa pituudessaan. Lisäpituus ei olisi haitannut.
Musikaalikohtaukset ovat veikeitä ja ajoittain poukkoilevan psykedeelisiä kuten Disneyn tunnetuimmissa animaatiomusikaaleissa, ja niiden lailla myöskin elokuvallisesti kunnianhimoisia. Suomenkielisen dubbauksen laulutaidot eivät koommin säväytä, mutta onneksi lopputekstien aikana kuullaan ihanaisen Zooey Deschanelin alkuperäiskappale ”So Long”. Elokuvan alussa nähdään myöskin pieni lyhytanimaatio ”The Ballad of Nessie”, joka kertoo Loch Nessin hirviön oletettua vähemmän hirviömäisen syntytarinan.
Mikael Helenius