Oli aikakin on romanttinen draamakomedia ujosta punapääpojasta, joka saa 21 vuoden iässä kuulla isältään, että suvun miehillä on kyky matkustaa ajassa. “Rahaa!”, on pojan ensimmäinen reaktio, mutta rahaa tärkeämpää on lopulta rakkaus, jota ei pelkällä aikatemppuilulla löydä.

Romanttisten komedioiden kuningas Richard Curtisin käsikirjoittama ja ohjaama Oli aikakin säteilee elämäniloa ja muistuttaa arjen kauneudesta. Elokuva on harvinaisen positiivinen synkkien kotimaisten ostarikohtaloiden rinnalla. Tarina muistuttaa, että aika on tärkeämpää kuin raha, eikä onni löydy päihteistä, vaan perheestä.

Curtis tunnettiin ennen pelkästään käsikirjoittajana. Uralta löytyvät muun muassa komediasarja Musta kyy ja romanttiset elokuvat kuten Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill ja Bill Nighyn hieno tv-elokuva Tyttö kahvilassa. Oli aikakin on Curtisin kolmas ohjaus ja jatkaa samaa hyväsydämistä elämän pohdiskelua kuin vuoden 2003 Rakkautta vain -siirappiensemble ja vuoden 2009 Merirosvoradio.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Näyttelijäkatras on edellisistä ohjauksista kutistunut vain yhden perheen ja ystäväpiirin kokoiseksi, mutta siitä huolimatta vanha tuttu Nighy on mahtunut kyytiin. Veteraaninäyttelijä tekee itsekin aikamatkustelevana isänä luontaisen roolisuorituksen.

Irkkuäijä Brendan Gleesonin (The Guard) poika Domhnall Gleesonia (Ole luonani aina, Dredd) ei ole ennen nähty romkomin pääosassa, eivätkä tekeillä olevat tuotannotkaan viittaa siihen, että näyttelijästä olisi tulossa lajityypin uusi vakiokasvo. Se on sääli, sillä Hugh Grantin tavoin tarkoituksellisen sotkuisella tukalla esiintyvä Domhnall on aikamatkustavan nuoren miehen osassa uskottava ja sympaattinen nössykkä.

Gleesonin vastaparia esittää lajityypin elokuvissa ennenkin viihtynyt Rachel McAdams, joka pystyy ottamaan kiltin tytön roolinsa jo rutiinilla. Näyttelijävalinta on varmasti aiheuttanut melkoista kalabaliikkia elokuvan markkinointitiimissä. Aikamatkustelevan miehen ja McAdamsin rakkaustarina kun on aiemmin tarkoittanut erinomaista Aikamatkustajan vaimo -elokuvaa (2009). Oli aikakin sotkee päätelmäketjua pahasti, eikä McAdamsin naispääosa molemmissa ainakaan helpota pintapuolista erottelua. Oli aikakin ei kuitenkaan ole minkään sortin esi- tai jatko-osa Aikamatkustajan vaimolle eikä muutenkaan läheistä sukua synkempien sävyjen draamalle.

Uuden elokuvan miehet matkustavat omasta tahdostaan ja joutuvat valitsemaan menneisyydessä tehdyn muutoksen vähiten huonon perhosvaikutuksen nykyhetkeen. Elokuvassa aika käsitetään yhtenä jatkumona, eikä rinnakkaistodellisuuksia tunneta tai ainakaan mainita. Kahden ajassa matkustavan miehen muistin toiminta ja rinnakkaisten perhosvaikutusten pohdinta jää kuitenkin katsojan kontolle. Paikoin onkin parempi antaa elokuvan rullata eteenpäin ilman tarkempaa pohdintaa hetki sitten tapahtuneesta, jotta ei jää jälkeen jo seuraavien aikamatkojen aiheuttamista muutoksista. Aika-scifistelyn lisäksi elokuvan sivuhahmot ovat turhan outoja tavanomaisiin pääosiin nähden.

Vaikka kyseessä ei ole käsikirjoittaja-ohjaajansa parhaimpiin kuuluva elokuva, Oli aikakin on silti piristävän pirteä treffielokuva, jossa perheenjäsenten väliset suhteet ja yhteinen aika ovat arvossaan.

/ 5 tähteä