Edellisissä dokumenteissaan Lehto on käsitellyt Alpo Rusin (Epäilyksen varjossa, 2010) ja Anneli Auerin (Ulvilan murhamysteeri, 2014) tapauksia. Nyt Lehto on tarttunut rikoksista tuomitun poliisipäällikkö Jari Aarnion oikeudenkäynnin vaiheisiin.
Paha poliisi -dokumentin keskushenkilö ei kuitenkaan ole Aarnio, joka ei halunnut antaa Lehdolle haastatteluja. Eniten ääntä saa virolainen Veiko, joka kertomansa mukaan toimitti Aarniolle satoja tuhansia euroja Viron mafian rahaa käteisenä. Tosin Aarnion mukaan kyseessä ei ole sama mies. Veiko toimi kuitenkin poliisin tietolähteenä ja todisti oikeudessa.
Dokumentissa kuullaan Veikon lisäksi useita muitakin poliisin ”vasikkoina” toimineita rikollisia, jotka kertovat kokeneensa vääryyttä poliisin taholta, kun palkkiona yhteistyöstä häkki heilahti.
Paha poliisi on kiinnostava ja huolella rakennettu dokumentti, joka etenee sujuvasti. Toinen juttu on kuitenkin se, miten totuudenmukaisen kuvan elokuva antaa. Lehdon näkemyksen mukaan viranomaisten toiminnan taustalta paljastuu on monenlaisia arveluttavia asioita, ja elokuva herättääkin monenlaisia kysymyksiä poliisin menetelmistä, mutta se ei pyrikään olemaan objektiivinen. Eikä sen tarvitsekaan olla.
Lehto antaa haastateltavilleen mahdollisuuden auttaa häntä tarinankerronnassa, ja lopputuloksena on yksi näkökulma Aarnion tapauksesta. Kyseessä on kuitenkin pikemminkin kokoelma kiinnostavia tarinoita kuin tosiasioihin perustuva dokumentti. Jos taas haluaa pureutua Aarnion tapauksen faktoihin, kannattaa lukea Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirja Keisari Aarnio. Rikosjournalistien teos antaa Lehdon elokuvalle kaikupohjaa.
Jussi Huhtala
