Pain & Gain

9.8.2013 09:36
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 09.08.2013

Michael Bay on tehnyt moraalisesti arveluttavan ratkaisun kääntää 1990-luvun Miamissa tapahtunut tympeä ja puistattava rikos vauhdikkaaksi toimintakomediaksi. Hän uskoi projektiin niin vahvasti, että uhkasi tiettävästi jättää tekemättä studiolle rahaa takovan Transformersin jatko-osan, ellei rahoitusta löytyisi myös hänen henkilökohtaiselle suosikilleen.

Sinänsä Bayn kiinnostuksen ymmärtää. 1990-luvun kehonrakennusmaailmaan sijoittuvan rahan, seksin ja rikollisuuden lisäksi tässä nimenomaisessa tarinassa on niin absurdeja piirteitä, että elokuvan ottamista taiteellisista vapauksista ja kärjistyksistä riisuttuinakin niitä on vaikea uskoa todellisiksi. Oman treenatun ja steroideilla pumpatun napansa ympärillä pyörivä kolmikko päättää huijata itselleen kuntosalillaan käyvien rikkaiden asiakkaiden omaisuuden. Typeryys ja silkka onni tuntuvat lyövän kättä, kunnes ahneus kasvaa ylenpalttiseksi.

Yllättävää kyllä, Bayn uhkayritys onnistuu – ainakin elokuvallisella tasolla, sillä lippukassoilla amerikkalaisen unelman satiiri ei löytänyt suoraviivaisempaa Bay-toimintaa etsiviä katsojia. Pain & Gain onnistuu, koska Bay ei lähde rekonstruoimaan julmaa rikosta, vaan käyttää sitä ponnahduslautana henkilötasolle menevässä komediassaan. Avainasemassa ovat pääosissa nähtävät Mark Wahlberg ja Dwayne Johnson, jotka eivät ole epäröineet sukeltaa rooleihin, joita moni Hollywood-tähti varmasti kavahtaisi. Näin hyviä he ovat olleet harvoin, jos koskaan.

Eihän Bay toki amerikkalaista unelmaa arvostele, mutta hän leikittelee sen kääntöpuolella. Rääsyistä rikkauksiin -haaveilu motivoi työteliäitä jenkkejä, mutta pahimmillaan kipuaminen tapahtuu muita polkemalla. Punttisalin idioottien mielissä unelma kääntyy oikeudeksi kohdella muita miten vain, koska he ovat Tekijöitä, muita parempia yli-ihmisiä.

Wahlbergin ja Johnsonin ansiosta tosielämän konnista tulee elokuvahahmoja, jotka ovat yhtä aikaa vastenmielisiä mutta myös samastuttavia – suurimman osan ajasta jopa sympaattisia. Se tunne ei katoa hahmojen ollessa julmimmillaankin, sillä heidän käyntiin polkaisemansa uskomaton tapahtumasarja tuntuu saavan oman elämän ja tempaisevan kurimukseensä käynnistäjänsä. Iso osa elokuvan huumorista nousee päähenkilöiden viattomasta uskosta, että tilanne on koko ajan heidän hallinnassaan.

Myös sivuosat kuhisevat herkullisia miehityksiä. Rebel Wilson (Polttarittaret, Pitch Perfect) ja Kauheiden kankkusten Ken Jeong repivät irti kaiken mahdollisen pienistä rooleistaan ja Anthony Mackie antaa sivutukea Wahlbergille ja Johnsonille koplan kolmantena jäsenenä. Tv:n Monk-etsivänä tunnettu Tony Shalhoub on loistava bodaripahisten uhrina ja Ed Harris tuo jäyhää uskottavuutta mille tahansa elokuvalle.

Pain & Gain tasapainoilee vaikealla köydellä. Absurdien tilanteiden huumori katkeaa paikoin naurun kurkkuun pysäyttävään julmuuteen, mutta kevyt tunnelma palautuu aina lähes välittömästi. Elokuva on oikeasti hauska eikä pelkkää väkivallalle hörähtelyä. Järjettömältä tuntuvien juonenkäänteiden lisäksi dialogi on uskomattoman herkullista. Arskan tai Syltyn toimintarymistelyt lienevät kateudesta vihreitä Pain & Gainin tokaisuista, mutta Narnian tarinoita ja Marvelin supersankareita aikaisemmin kirjailleet Christopher Markus ja Stephen McFeely ovat käsikirjoittaneet heitot sujuviksi osiksi dialogia ilman one liner -vitsikkyyttä.

Paikoin huvittuneisuus voi toki olla puolustusreaktiokin valkokankaan tapahtumille, mutta suurimman osan ajasta Pain & Gain ei vain viljelee hyvää oloa, se purskauttaa vähän väliä nauramaan ääneen. Se on enemmän kuin mitä monesta puhtaasti komedialliseksi tarkoitetusta nykyelokuvasta voi sanoa. Vasta lopussa, kun tarinalle on luotava selkeä päätös, uhkaa toimintamopo karata tekijöiden käsistä vaikka katsojaa vielä siinä vaiheessa muistutetaan, että hän seuraa tositapahtumia.

Pain & Gain -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa