Norman-pojalla on kyky, joka on sekä siunaus että kirous. Kuudes aisti -elokuvan sankarin tavoin hän näkee ympärillään kuolleita ihmisiä. Toisin kuin M. Night Shyamalanin elokuvassa Norman ei ota asiasta ongelmaa, sillä hän on hyvissä väleissä aaveiden kanssa ja käy näiden kanssa mukavampia keskusteluita kuin kotikaupunkinsa aikuisten tai varsinkin koulussa häntä kiusaavien ikätoverien kanssa.

Viime aikoina Norman on tuttujen haamujen lisäksi nähnyt myös pelottavampiakin näkyjä. Aikuisista ei kuitenkaan ole avuksi, Normanin vanhemmat päinvastoin ahdistuvat ja suuttuvat tämän puheista. Eiväthän he voi aavistaa, että pikkukaupunkia uhkaa 300 vuotta aikaisemmin langetettu noidan kirous, joka on vapauttamassa joukon zombeja ihmisten kimppuun.

Tuekseen Norman saa koulukiusaajansa, ylipainonsa vuoksi myös syrjityn luokkatoverinsa, tämän lihaksikkaan isoveljen sekä viimeksi mainitun komeisiin raameihin ihastuneen isosiskonsa. Mutta onko viisikollakaan mahdollisuutta pelastaa paikkakuntaa, kun aikuiset tekevät kaikkensa heittääkseen kapuloita rattaisiin?

Hyvien lähtökohtien jälkeen elokuva jää aihepiirinsä vangiksi eikä pääse irti lainaamiensa elokuvien konventioista. Animaatiomuodostaan ja parodiastaan huolimatta ParaNorman on hyvin perinteinen teinikauhuilu, vaikkakin rutkalla pehmentävällä huumorilla höystetty sellainen. Se erehtyy pitämään kliseitä juonena.

Syy ongelmiin löytynee tekijöistä. Laika-studion edellinen stop motion -animaatio Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan nosti odotukset ehkä vähän liiankin korkealle. ParaNormanin kynäillyt ensikertalainen Chris Butler ei käsikirjoittajana kuitenkaan todellakaan ole mikään Neil Gaiman. Butleria ohjauksessa komppaava Sam Fell puolestaan on aikaisemmin tehnyt kamalan Prosperon tarun sekä puolivillaisen Virran viemää -animaation. Kun Coralinesta vastannut Henry Selick ei ole ollut mailla eikä halmeilla, on hienoinen ihme, että ParaNorman toimii näinkin hyvin.

Ulkoisesti kaikki on hyvin. Tietokoneilla ryyditetty stop motion -nukkeanimaatio näyttää todella hienolta ja omaperäiseltä. Tarinassakin on muutama mielenkiintoinen oivallus, kuten paljastus noidan kirouksen todellisesta, ihmiset vanhoja virheitä toistamaan pakottavasta luonteesta. Hienovaraisemmissa käsissä siitä olisi varmaan saatu enemmän irti, nyt se jää kauhukuvilla herkutteluiden varjoon.

Jostain kumman syystä ParaNorman on dubattu suomeksi. Elokuvan ikärajaksi on ahdistavien elementtien ja väkivaltaisen sisällön vuoksi määrätty K-12, ja ihan aiheesta. Tämä tarkoittaa, että elokuvan saa aikuisen seurassa katsoa 9-vuotiaana, joka Suomessa toivottavasti vielä nykyäänkin tarkoittaa lukutaitoista tenavaa.

Muutenkin kohderyhmää on hieman hankala hahmottaa. ParaNorman on hauska, mutta se sisältää oikeasti pelottavia, säikäyttäviä ja äklöjäkin kuvia, joten ihan nuorille sitä ei voi suositella. Ikärajan juuri ja juuri ylittävät katsojatkaan tuskin saavat kovin paljon irti loputtomista klassisiin kauhuelokuviin, kasarislashereihin ja moderneihin itämaisiin kauhuiluihin viittaavista irtovitseistä. Ne tunnistava ikäpolvi puolestaan voi pitää kokonaisuutta turhan lapsellisena. Olisi kuitenkin vähän sääli, jos ParaNorman jäisi pelkäksi animaatioharrastajien kuriositeetiksi.

/ 5 tähteä