Mieltä painava salaisuus murtaa irlantilaisen naisen viiden vuosikymmenen jälkeen. Äitinsä henkistä pahoinvointia ihmettelevä nainen saa kuulla, että hänellä on velipuoli, joka kyseisenä päivänä olisi viettänyt 50-vuotisjuhliaan. Elämän tosiasioista tietämätön teini-ikäinen Philomena Lee oli yhden romanttisen kohtaamisen seurauksena tullut raskaaksi, mikä katolisessa Irlannissa vuosikymmeniä sitten oli kauhistuksen aihe ja suuri häpeä.
Philomenan isä jättää tyttärensä nunnaluostariin, jossa tehtyä kuolemansyntiä pitää maksaa takaisin kivuliaalla synnytyksellä, pakkotyöllä luostarin hyväksi ja omasta lapsesta eroon joutumisella. Philomenan Anthony-poika luovutetaan adoptiovanhemmille sen kummemmin äidiltä kyselemättä. Koko aikuisikänsä Philomena yrittää selvittää poikansa kohtaloa.
Toisaalla elokuvan nykyhetkessä brittihallituksen tiedottaja Martin Sixsmith saa julkisuuteen lipsahtaneiden varomattomien sanojen vuoksi kenkää. Pohtiessaan seuraavaa urasiirtoaan hän törmää sattumalta Philomenan tarinaan, ja näkee siinä mahdollisuuden uuden journalistisen uran avaukseen.
Yhteiskunnan eliitin joukossa pyörineen Martinin silmissä keskiluokkaa edustava Philomena näyttäytyy yksinkertaisena, koska ei ymmärrä populaarikulttuuriviitteitä eikä ole muutenkaan turhan yleissivistynyt. Lisäksi hän on harras katolinen, mitä uskonnosta vieraantunut Martin ei voi ymmärtää – varsinkin ottaen huomioon miten kirkkoa edustavat instituutiot ovat naista kohdelleet.
Kaikki sosiaalipornon ainekset sisältävän jutun perässä Martin alkaa silti tutkia tapausta. Siinä missä Philomena törmäsi seiniin, ympäri maailmaa työskennelleen kosmopoliitin kontaktit ja tietämys avaavat uusia johtolankoja. Niiden seuraaminen pakottaa kyynikon kuitenkin lopulta katsomaan matkakumppaniaan ja juttunsa kohdetta ihmisinä. Suorasukaisessa asioihin suhtautumisessaan Philomena on ehkä isompi ihminen kuin häntä paremmat piirit.
Philomena on vaikuttava tarina, jonka toteutusta ei voi kuin ihailla. Muutamaan otteeseen elokuva tarjoaa varsinkin herkemmiltä katsojilta taatusti ilmat pihalle lyöviä henkisiä iskuja. Se välttää silti sentimentaalisuuden karikot – tosin paikoin vain juuri ja juuri – ja onnistuu tuomaan karuun, turhautunutta raivoakin herättävään tarinaan vapauttavia huumorin häivähdyksiä. Lopputulos on mieltä nostattava kertomus, jota seuraa hymy huulilla ja kyyneleet silmissä.
Kaiken ytimessä on Steve Cooganin ja Judi Denchin herkullisen epäsuhtainen kaksikko. Dench on kuin tehty tällaisiin rooleihin, ja koomikkona tunnetumpi Coogan yllättää kyvyllään näytellä vakavampaa draamaa hieman pienemmällä vaihteella. Vain paikoin koomikon maneerit nousevat pintaan ja Denchin hahmon hupaisa hölmöys horjahtaa karikatyyrin suuntaan.
Näyttelijätyöskentelyn ohella Philomenan vahvuuksiin kuuluu älykäs käsikirjoitus, joka tekee periaatteessa kuivasta tutkimustyöstä henkilökohtaisen tarinan. Se kasvattaa Martinin ja Philomenan hahmoja yhteen uskottavasti ja hauskasti sanaillen.
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa
Philomena -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa